Torstaina 18.4. minulta poistettiin oikeanpuoleiset viisurit, eli sekä ylhäältä että alhaalta. Minun piti mennä tuntia ennen sovittua aikaa ottamaan antibioottia ja kipulääkettä polille. Puhelimessa aikaa varatessa puhuttiin tipasta, mutta sainkin ne tabletteina. Antibiootin lisäksi sain Panadolia ja Buranaa mutta annokset olivat pienemmät mitä käytän migreenikohtauksiin joten meinasin kysyä että riittääköhän nämä mulle edes. :D
Kun noin tunti oli kulunut, minut vietiin toimenpidehuoneeseen jossa hammaslääkäri näytti röntgenkuvasta vielä poistettavat hampaat. Kun sain suojalasit päähäni ja penkki kallistettiin, minun päälleni laitettiin suojaliina, jossa oli aukko nenälle ja suulle. Aluksi se tuntui hassulta, mutta sitten huomasin sillä yllättävän rauhoittavan vaikutuksen. Liina siis peitti kasvoni ja pääni, sekä ylsi lantiolleni asti ja olipas se mukavan lämmittävä kuin viltti.
Hammaslääkäri aloitti puuduttamalla ikenet ja auts että inhoan tätä vaihetta. Kitalaen kautta laitettiin kaksi piikkiä ja ne tekivät kyllä erityisen kipeää. Puudutteessa on kuulemma adrenaliinia ja jännitin kipua sen verran, että syke nousi hetkellisesti. Hoitaja muistutti hengittämään ja parin minuutin kuluttua sykekin laski normaalille tasolle. Puudutetta taisi mennä 5 piikkiä kaikenkaikkiaan.
Sitten aloitettiinkin alaviisurista, joka oli aika vinossa ikenen alla. Ensimmäisenä hammaslääkäri teki viillon ikeneen, ja voin sanoa että se ääni mikä siitä kuului oli aika puistattava. Vaikkei se käynyt kipeää, mutta kun tietää ja kuulee että omaa ihoa viilletään niin se on vähän karmaisevaa, vaikka en yleensä ole herkkä tällaiselle. No, sitten kun hammas oli esillä sitä alettiin porata että se saatiin otettua suusta pois. Poran ääni oli tosi kova ja alussa minua jännitti hyvin paljon, että kohta osuu hermoon ja käy kipeää. Yksi alue ei ollut ehkä ihan täysin vielä puutunut, niin siinä oli erilainen tunne kuin puutuneella alueella ja sanoinkin siitä, jolloin hammaslääkäri jatkoi niin, että porasi ihan vähän, kysyi sattuuko, taas jatkoi ja taas varmisti käykö kipeää. Kipua ei tuntunut joten homma jatkui normaalisti ja sen jälkeen sain rentouduttua kunnolla. Aiemmat hammaslääkärikokemukseni ovat olleet sellaisia, että joko ei ole puudutettu tai jos olen sanonut että puudutus ei vielä toimi on tokaistu vaan että "ei tässä ole aikaa odotella, jatketaan siitä huolimatta." Joten täydet pisteet hoitohenkilökunnalle kun ottivat tämän huomioon. Kun uskalsin luottaa, että kipua ei tunnu niin pystyin rauhoittumaan ja keskittymään hengittelemään paremmin. Alahammas oli todella sitkas tapaus, ja se leikattiin 4 osassa irti, eli poraamista kyllä riitti. Kun hammas oli irti, hammaslääkäri puhui kahdelle hoitajalle kuinka hyvässä paikassa alaleukani pinnalla menevä hermo menee jos tarvii alaleukakin leikata. Sen vaurioitumisriski on pienempi koska se menee kielen puolella, jee jotain positiivista! Samalla hän näytti hermoa hoitajille ja puhui follikkelipusseista ynnä muusta, oli ihan mielenkiintoista. Hän myös mainitsi, että viisurit on hyvä irrottaa ennen leukaleikkausta, koska muuten leikkaukseen sisältyy isompi riski.
Kun alahammas saatiin pois ja sen jättämä aukko huuhdeltua + tikattua ikenet kuntoon, siirryttiin yläviisuriin. Se oli suoremmassa, joten se piti leikata vain kahteen osaan. Toista osaa irrottaessa hammas lensi suoraan lattialle ja hoitajat vitsailivat "tyttö tuli, oikein nätti" vitsejä. :D
Sain harsotupon suuhuni ja kotiutusohjeet joista en juuri muista mitään koska sain shokin turvonneesta naamasta kun katsoin peiliin. Myöskin puolen naaman puudute ja tuppo suussa sai pasmat sekaisin. Saatiin kuitenkin varattua seuraava aika 2.5. jossa otetaan viimeinen ja kolmas viisaudenhampaani pois (yksi on aiemmin jo poistettu). Lisäksi sain antibioottikuurireseptin ja suosituksen Corsodyl purskutteluvedestä. Ulos astuttuani hoitaja sanoi että odotatko aulassa, hän tuo minulle lääkkeet mukaan ja mietin että mitkä lääkkeet. :D Hoitaja palasi ja ojensi minulle pussia, jossa on seuraavaa käyntiäni varten antibiootit ja kipulääkkeet. Näin minun ei tarvitse tulla tuntia aiemmin ottamaan lääkkeitä, vaan voin saapua suoraan operaatioon.
Kotona turvotus oli huomattava, mutta ei niin paha mitä se olikaan seuravaan päivänä. :D Torstai meni hyvin ja kipulääkettä tarvitsin vasta illalla. Puudute lakkasi siinä 4 tunnin kuluttua pikkuhiljaa toimimasta.
Seuraavana päivänä peilissä odotti järkytys ja naureskelin omalle naamalleni aina kun vilkaisinkin peiliin. Siis ihan hirvittävän turvonnut poski, kuin jollain hamsterilla suu täynnä ruokaa! Oikea suupieleni on myös kipeä, en tiedä johtuuko se siitä että hammaslääkäri repi suutani enemmän auki, vai porasta joka oli suupieltäni vasten jonkin aikaa, mutta huomasin siinä alueella ihossani rupea joka kuoriutui pois lauantaina. Suun avaaminen kävi tästä syystä kipeää ja rasvaillin sitä aika paljon. Kiskoa en voinut käyttää (enkä ole sitä enää muutenkaan käyttänyt) ja turvonnut poski sai myös aikaan sen, että varsinkin öisin purin poskeeni ja se hidasti hieman posken turvotuksen laskemista.
Ensimmäiset kolme päivää pidin kylmäpussia tosi ahkerasti poskea vasten, sillä se auttoi mukavasti posken lievään kipuun. Kipulääkettä taisin myös syödä ensimmäiset 2-3 päivää kerran päivässä, eli ei tosiaankaan ollut paha kipu. Suupieli oli ehkä se ikävin asia sekä kasvojen muoto, sillä en kehdannut liikkua juuri missään balloposkena. Mustelma minulle tuli sitten maanantaina, sellainen kellertävä puolen nyrkin kokoinen leukapieleen. Aikalailla tasan viikko meni, että turvotus oli laskenut kokonaan, mutta jo tiistaina turvotus oli enää vähäistä.
