Hei hei hammasraudat!

Vihdoinkin, melkein 2 vuoden odotuksen jälkeen se tapahtui! Maaliskuun 8. päivänä 2021 sain hyvästellä hammaraudat. Oletin hammasrautojen poistamisen olevan vähemmän väkivaltaista, mutta braketit näköjään napsautetaan pihdeillä pois ja hampaiden ympärillä olevat metallirenkaat porataan auki ellei ne lähde vetämällä. Ylähampaiden renkaat piti porata ja se vanha tuttu poran ääni sai aikaan pienen puistatuksen kun mieleeni muistui lapsuudenaikaiset hammaslääkärikäynnit.

Kun raudat oli irrotettu, sitten rapsuteltiin renkaiden ympärillä ollut sementti pois ja lopuksi hiottiin ja kiillotettiin hampaat. Alaetuhampaiden takapinnalle laitettiin metallikaari "liimalla" kiinni, joka tuntuu sen verran selkeästi että nyt räplään sitä kielellä koko ajan. Kieli ja kasvolihakset onkin ollut väsyneitä tämän päivän jäljiltä kun en oikein osaa vielä pitää kieltä oikealla paikalla ja kokeilen koko ajan sileitä hampaitani ihmetellen että onko ne raudat nyt ihan oikeasti poissa suusta.

Vähän jännittää, miten totutan kieleni oikealle paikalleen kitalakeen ja miten opin nielemään niin että se painuu kitalakea eikä etuhampaita vasten. Minulla tuli tässä oikomisen loppuvaiheessa vasemmalle puolelle takimmaisten poskihampaiden luo posken limakalvolle painauma kun purin raudoilla sitä öisin. Nyt se pieni kieleke jää välillä hampaiden väliin jos yritän pitää kielen kitalaessa joten saas nähdä miten saan tämän ongelman ratkaistua.

Hampaat on nyt tosi likaisen näköiset vaikka olen niitä huolellisesti putsaillut ja hammaslääkärikin on aina sanonut että olen saanut putsattua raudat (ja hampaat) tosi hyvin. Mutta brakettien vuoksi hampaat on värjäytyneet varsinkin alaosista tosi rumasti. Pitää varata varmaankin suuhygienistille aika että saan siivottua hampaista loput rautojen muistot pois.

Hieman huolettaa hampaissani näkyvät pystyviivat, joita ei minusta ennen oikomista ollut. Onko ne ilmestyneet oikomisen, leikkauksen vai rautojen poiston myötä? Toivottavasti ne ei kuitenkaan häiritse hampaita mitenkään, vaikka viivat näyttää olevan hampaissa syvemmällä kuin ihan pinnalla.

Alkuvuoden kuulumisia

Voihan ääks miten pitkä aika edellisestä kirjoituksestani onkaan. En ole jostain syystä saanut motivoitua itseäni kirjoittamaan kuulumisia, vaikka on tullut muutamaan kertaan käytyä hammaslääkärissä tässä välissä. Hammasrivistöni näyttää samalta kuin aiemminkin. Kuminauhavedoilla on vielä jatkettu, mutta niitä on nyt kevennetty niin että pidän päivällä ja yöllä 1+1+1 lenkkejä entisten tuplien sijaan. Tuplalenkit aiheuttivat öisin sen, että kieleni jäi hampaiden väliin ja siihen tulikin todella kipeä haavauma jonka paranemisessa meni hetki. Juurihoidossa olevan etuhampaan sisäpinnalla ollut karhea väliaikaispaikka aiheutti myös kieleen hankaumaa, joka kertoo että pidän öisin kieltä liian edessä, kerta se koskee yläetuhampaideni takapintaa. Saa nähdä miten saan tämän korjattua kun unissani en pysty siihen niin paljoa vaikuttamaan.

Ensimmäisen kuolleen hampaan juurihoito on nyt saatettu loppuun ja samalla käynnillä aloitettiin toisen, eli kulmahampaan juurihoito. Kun hammaslääkäri koeporasi kulmahammasta näytti hieman siltä, että voisiko juuri olla sittenkin elossa, mutta eipäs se ollutkaan. Ja tämä olikin itselläni jo tiedossa, sillä olen huomannut että jostain syystä näihin kuolleisiin hampaisiin kertyy eri tavalla plakkia kuin muihin hampaisiini. Ja tietenkin myös molempien kuolleiden hampaiden väri on muita tummempi.

Yhdessä välissä katselin että onko minulla jo kolmas hammaskin kuollut kun se näytti tummentuneen, mutta nyt kun olen sitä seurannut se näyttää ihan normaalilta. Huh! Eiköhän nämä kaksi kuollutta ja yksi poikki mennyt hammas jo riitäkin yhdelle kertaa.

Minulle on nyt myös varattuna kojeiden purkuaika maaliskuun 8. päivälle, wihii! Rautakauteni alkaa tulla päätökseen melkein 2 vuoden oikomisen jälkeen. Viimeinen kuukausi tuntuu välillä matelevan tosi hitaasti eteenpäin, mutta ei enää kauaa niin saan nämä kapineet pois suusta. Nyt onkin viime aikoina tullut paljon erilaista haavaumaa poskien sisäpinnoille braketeista, joten ei kyllä jää ikävä.

Sitten jatketaankin retentiolevyn kanssa jonkin aikaa. Pyysin myös lähetettä puheterapeutille, sillä olen huomannut että S-vika välillä vielä kuuluu puheessani, enkä ole vieläkään oppinut pitämään kieltä oikealla paikalla tai nielemään oikein. Mikä olisikaan kivempaa kuin että purentani alkaisi uudestaan avautumaan ja tarvitsisin uuden oikomishoidon ja leikkauksen, koska alkuperäiseen juurisyyhyn ei ole puututtu.

Hieman jännittää myös miltä hampaani näyttää kun rautojen kiinnitysosat on saatu irrotettua, varsinkin ne metallirenkaat hampaiden ympäriltä. Ja auts että se varmasti tulee käymään kipeää, sillä metallirenkaat on pureutuneet aika mukavasti tuonne ikenien sisälle joten en kyllä kovin innolla odota niiden poistamista. Asia mikä minua myös mietityttää on se, että oppiiko kieleni uuteen paikkaan ja onko tuo kielen piparireuna pysyvää, sillä se tuntuu olevan liian leveä suuhun tällä hetkellä.