Kevät sekä kesä ovat olleet niin kiireisiä, etten ole jaksanut päivittää blogiani vaikka se on ollut monta kertaa mielessä. Opintojen viimeisteleminen on vienyt kaiken ajan sekä energian, jonka vuoksi kaikki yimääräinen on jäänyt pois. 😓 Mutta, palataan aiheeseen eli projektini tämänhetkiseen vaiheeseen.
Minulta poistettiin ennen juhannusta katkennut premolaari (pahoittelut ällökuvasta). Hampaan poistanut hammaslääkäri ei jättänyt minuun kovin hyvää vaikutusta, mutta menköön nuoruudeen ja kokemattomuuden piikkiin. 😏 Hän sanoi, että kyseinen hammas on ollut vuosia katki ja ettei se ole voinut mitenkään mennä leikkauksessa poikki, sillä eihän leukaa edes leikata sen vierestä. Tällä lääkärillä oli selvästi puutteellinen tieto potilaastaan (eli minusta), sillä Omakannassa lukee radiologin lausuntona että hammas meni leikkauksessa katki (tämän varmisti minulle vielä myöhemmin toinen hammaslääkäri), sen lisäksi että minun leukani palasteltiin kolmeen osaan, jolloin etu- ja sivublokkien irtileikkaaminen tapahtui nimenomaan tuon hampaan vierestä. En myöskään kokenut kivana sitä, että hän kommentoi hieman negatiiviseen sävyyn (sellaisena sen ainakin koin) kun pyysin lisää puudutetta. Jos jotain, niin lääkärin ei saisi ikinä vähätellä potilaan kokemaa kipua, oli sitten hammaslääkäri tai vaikka yleislääkäri. Kyseinen lääkäri myös tokaisi, että koska hammas on ollut niin kauan katkenneena suussa, sen ympäriltä on luuta hävinnyt enkä välttämättä saa implanttia sen tilalle. Tästä sainkin pienen kriisin aikaiseksi, sillä minulle luvattiin implantti, sekä sellaisen haluan ihan siitäkin syystä, että leukaluu ei oikeasti lähde surkastumaan pois kun se ei saa puremisen aiheuttamaa painetta, jos siihen tehtäisiin vain silta. No, toinen hammaslääkäri sanoi että kyllä me siihen implantti laitetaan, eli ähäkutti vaan tälle potilaansa tietoihin perehtymättömälle lääkärille. 😝
Hampaan poiston jälkeen minulle tehtiin retentiolevyyn feikkihammas jottei puuttuva hammas erottuisi niin selkeästi. Koska minulta ei ole ikinä aiemmin poistettu kuin viisaudenhampaat, olen nyt huomannut että se yksikin etualueen puuttuva hammas vaikuttaa itsetuntoon yllättävän voimakkaasti. Olen kiitollinen, että saan pitää tuota feikkihammasta sen aikaa kunnes siihen pystytään laittamaan implantti. Näillä näkymin se tapahtuu syksyllä, kunhan haava on parantunut kunnolla. Hieman jännittää, minkälainen operaatio siinä on tiedossa.
Samalla kun retentiolevy kävi hampaanlisäyksessä, siihen tehtiin urat, joiden tarkoitus on aktivoida kieltä. Entisenä avopurentikkona (omakeksimä taivutusmuoto 😅) kieleni tykkää vieläkin palata vanhoihin tapoihinsa ja työntää etuhampaita, tai tipahtaa alas. Urien tarkoitus on auttaa kieltä pysymään ylhäällä, ns. passiivisesti muistuttamalla sen paikasta. Tätä olisin tarvinnutkin lapsena ennen kuin koko soppa räjähti kattilasta. Jos kieli olisi opetettu pysyvään ylhäällä ennen kuin tilanteeni paheni, olisin välttynyt oikomishoidon lisäksi aikamoisilta kivuilta.
Ettei asiat sujuisi liian mutkattomasti, retentiolevyyn tehdyt urat olivat niin syvät ja kieltä vasten terävät että olin ensimmäisen yön painanut niitä kielellä niin voimakkaasti, että heräsin järkyttävään migreeniin. Minun oli pakko soittaa ja pyytää että niitä hiottaisiin matalemmaksi, sillä olin saanut kieleeni pieniä haavojakin niistä. Kieli on kyllä tosi herkkä huomaamaan tuollaisia asioita, ja niitä tulee sitten räplättyä huomaamattaankin. No, onneksi sain pika-ajan hammaslääkärille, joka hioi levyn tasaisemmaksi. Nyt se ei ole enää vaivannut kun urat ovat matalammat.
Olen myös saanut uuden purentakiskon, mutta en totta puhuen tykkää siitä. Se on sen verran paksu edestä, että en saa pidettyä huulia yöllä kiinni. En myöskään pysty laittamaan kieltä kunnolla kitalakeen koska etuhampaat jäävät sen verran kauas toisistaan, ettei kieleni yllä kitalakea vasten. Olen välillä nukkunut sen kanssa ja välillä ilman. Silloin kun pyysin kiskon, minulla oli öistä hampaiden yhteenpuremista enemmän kuin tällä hetkellä. Nyt olen saanut nukuttua yöt ilman bruksaamista, joka on ollut aivan ihanaa. Ei ole enää kasvot ja niska heti aamusta kipeät eikä sitä "aamukrapulaa" mitä minulla oli ennen oikomista. Se ei siis johdu alkoholista, vaan bruksaamisesta sekä öisestä suuhengittämisestä. Nyt hengitän öisin nenän kautta ja herään virkeämpänä kuin ennen.
