Kaiken alku

Pitkään mietin, että aloitanko kirjoittamaan tätä blogia. Aikuisen purentavirheiden korjaamisesta löytyy muutama suomenkielinen blogi, joista olen saanut paljon infoa, mutta vastaavanlaisia ongelmia kuin oma purentani aiheuttaa en ole löytänyt. Siksi ajattelin, että ehkä tästä voisi olla jollekin hyötyä joka painii samojen haasteiden kanssa.

Ensin voisin kertoa, miten tähän tilanteeseen on päästy:

Lapsena minulla oli S-vika. Se ei ole kovin yleinen ja muistan että olin hieman järkyttynyt kun se minulla todettiin. Kävin erityisopettajan luona harjoittelemassa puhumista ja se ilmeisesti saatiin korjattua, sillä käynnit loppui jossain kohtaa ja etäisesti muistan, että opin sanomaan ässän oikein. Tämän enempää muistikuvia ei puheterapiasta ole.

Olin 5. tai 6. luokalla, kun minulta otettiin hampaiston röntgen. Silloin sanottiin, että mietitään laitetaanko minulle raudat mutta lopulta niitä ei ikinä laitettu. Minulla on ollut aina aika nätti hammasrivi, vain muutama etuhammas vähän huonossa asennossa joten silloin ihmettelin miksi niitä olisin edes tarvinnut. Asia jäi tähän, ja en osannut lapsena edes ajatella että olisko ne sittenkin kannattanut laittaa.

Seuraavan kerran v. 2012 tavallisella suuhygienistin käynnillä hän sanoi, että käytän kieltäni väärin ja että minulle olisi pitänyt lapsena laittaa jokin pallo (?) kitalakeen, että kieli olisi oppinut oikean paikan suussa. Olin ihmeissäni huomautuksesta koska tästä ei kukaan ollut aiemmin sanonut mitään. Ja suuhygienisti ei sen enempää kommentoinut asiaa joten asia jäi unholaan, muutaman päivän hämmästelyn jälkeen. Vasta pari vuotta sitten havaihduin siihen, että minullahan on vieläkin (vaiko taas) S-vika. Huomasin sen olevan myös yhteydessä purentalihasten kipuihin ja jumeihin, mutta en osannut tehdä asialle muuta kuin käydä voice massage-hierojalla. Tätäkään asiaa ei käsitelty ikinä hammaslääkärillä käydessäni mitenkään, kuin uusimalla lähetteen hierojalle.

Minulla on ollut yönarskuttelua, joten sain ensimmäisen purentakiskon muistaakseni 2009 tai 2010. Käytin sitä kunnes en kokenut enää tarvetta ja jätin sen pitkäksi aikaa pois. Kiskosta oli silloin apua, mutta jostain syystä narskuttelu loppui ja kiskon pitkä käyttämättömyys aiheutti sen, että se ei sopinut enää suuhuni kun olisin sitä taas tarvinnut. Vuonna 2013 sain uuden kiskon, joka oli tosi korkea. Alusta asti sanoin hammaslääkärille, että en pidä siitä sillä olo on kuin nyrkki suussa nukkuisi. Leukoja en saanut mitenkään rennoksi, mutta aamuiset päänsäryt kyllä helpotti suurimmaksi osaksi, siksi kiskolle ei tehty muuta kuin hieman tasapainotettu joka käynnillä. Tällöin ensi kertaa hammaslääkäri sanoi, että 'joillakin purentaongelmat on niin pahat, että niitä pitää ihan leikata' mutta hän ei sanallakaan sanonut, että minä olisin sellaisen tarpeessa. Sain tällöin kuulla voice massage-hierojista, jotka hierovat purentalihaksia. Hierojalla käynneistä oli alussa paljonkin apua ja satunnaisesti siellä kävinkin silloin kun oli tarvetta.

Kiskoni toimi vähän hassusti, sillä sitä käyttäessä pääkivut helpotti, mutta purentalihakset olivat tosi jäykät aamulla. Kun jätin kiskon yöksi pois, useimmiten oli päänsärky toivottamassa huomenta, mutta purentalihakseni olivat rennot. Tosin parhaimpia olivat ne harvat aamut, jolloin kumpikaan asia ei vaivannut ja niinä öinä olin jättänyt kiskon rasiaansa yöksi.

Viimein alkuvuonna 2018 vaihdoin hammaslääkäriä joka suostui madaltamaan kiskoa huomattavasti. Avopurennan takia kisko on aika korkea edestä, mutta takahampaiden kohdalta sain sen matalaksi. Siitä seurasi useamman kuukauden päänsäryt, sillä purin aina yöt hampaita yhteen niin että verenvirtaus heikentyi niskan ja pään alueella. Aamuisin oli "aamukrapuloita" ilman että olin alkoholia nauttinut ja migreenikohtaukset vaivasivat myös melkein päivittäin. Viimein uudella käynnillä kiskoa tasapainotettiin lisää joka auttoi vähentämään migreenikohtauksia. Minulle myös aloitettiin loppukesästä estolääkitys migreeneihin.

Syksyllä 2018 tämä uusi hammaslääkärini sanoi, että voi laittaa halutessani lähetteen erikoishammashoitoon. Tottakai halusin, sillä tähän mennessä olin kuullut että aikuisiltakin korjataan purentaa hammasraudoilla, ja että minun purentatyyppini, avopurenta on yksi pahimmista purentalihasten kipujen aiheuttajista. Saisin ehkä vihdoinkin helpotusta kipuihini, jee!

Olen niin iloinen että vaihdoin hammaslääkäriä, sillä jos olisin pysynyt edellisen hoidossa en ehkä vieläkään olisi saanut helpotusta tilanteeseeni. Tällä hetkellä tilanteeni on mennyt niin pahaksi, että purentalihasten kipuja on päivittäin, ässävikani aika kuuluva ja estolääkityksestä huolimatta pääkipuja on välillä vieläkin. Joudun joka ilta syömään lihasrelaksanttia joka auttaa hieman, mutta pääni on silti aika sumuinen päivisin. Käytän kiskoa joka yö, mutta joskus herään siihen kun puren hampaita tosi kovaa yhteen. Koen, että tuo kisko provosoi unista minua puremaan hampaita yhteen, mutta ilmankaan sitä en uskalla nukkua sillä useimmiten siitä seuraa migreenikohtaus.

Olen luullut ongelmiani itseaiheutetuksi, stressiperäiseksi ja sellaiseksi, että vika on minussa, että teen jotain väärin. Kuitenkin, kun loppuvuodesta 2018 pääsin tapaamaan leukakirurgia koko pakka alkoi purkaantua, ja ymmärrän nyt että oireeni johtuvat ihan muusta kuin stressistä, ja siitä kerron lisää tarkemmin tulevissa kirjoituksissani.