Paluu lähtötilanteeseen

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi voitaisiin palata hieman taaksepäin tässä minun oikomismatkassani. Alla olevat kuvat on otettu ennen oikomishoidon aloitusta. Niistä näkee aika hyvin, miltä mun purenta on näyttänyt ennen tätä kaikkea. Kysyin hammaslääkäriltä samalla, että kuinka paha avopurentani on ollut muottien ottoaikaan. Hän katsoi koneelta, että se on ollut 5 mm suuruinen. Vaivaisen puolen sentin rako etuhampaiden välissä riittää aiheuttamaan kaikki ikävät oireeni. Se kuulostaa pieneltä, mutta kokeileppa syödä leipää tai muuta purtavaa niin, että hampaat jää 5 mm kauemmaksi toisistaan. Puhumattakaan siitä, mitä tämä purenta on saanut aikaan kasvojeni ja hengitysteideni rakenteissa.

Oikomishoitoa suunniteltaessa eräs suuhygienisti kysyi minulta, miten olen voinut syödä kunnolla. Silloin en vielä tajunnut, että muut ihmiset syövät eri tavalla kuin minä. Olen pitänyt aina juurikin leivän tai muun purtavan ruuan syömistä tosi hankalana, sillä mites puret sellaisen poikki kun hampaat ei osu yhteen. Olen joutunut puremaan takahampailla ruuan poikki, tai käyttämään kieltä niin että painan sen ylähampaita vasten, tai repimään. Kaikki nämä tavat on enemmän ja vähemmän pöljän näköisiä, joten siksipä en ole julkisesti halunnut syödä mitään mitä ei voi leikata haarukalla ja veitsellä. Tosiaan, vasta tuon kysymyksen jälkeen hoksasin kiinnittää huomiota siihen miten syön verrattuna siihen miten muut syö, sillä minulle se oli normaalia enkä osannut ajatella siinä mitään outoa. Kun tämä projekti on ohi, ajattelin että uskaltautun ravintolaan syömään tortilloja tai muuta vastaavanlaista ruokaa, sillä hampaideni takia ravintoloiden menut on ollut suppeammat kuin muilla ihmisillä.

Alahampaiden kisko

Joulukuun puolivälissä kävin ottamassa muotit hampaistani purentakiskoa varten. Ajattelin, että homma olisi nopea, helppo ja kivuton, mutta olin pahasti väärässä.

Alahampaideni kaari piti irrottaa jäljennöksiä varten jotta muotin vaha ei jää kaarilankaan kiinni vaan sen saa pois ehjänä. Kaari oli jäänyt jotenkin jumiin oikealla puolella olevaan brakettiin ja lääkäri repi sitä aika kovakouraisesti irti. Lopulta siitä piti leikata pieni pala irti, että se saatiin pois. Ylähampaisiin riitti, että brakettien päälle pistettiin suojavahaa jolloin kaarta ei tarvinnut irrottaa. Kun muotit olivat kuivuneet ja hammaslääkäri alkoi repiä sitä niitä hampaistani, se ei käynytkään niin helposti kuin aiemmin, johtuen raudoistani. Hän kitkutti ja nitkutti muottia eestaas ja repi sitä, kunnes se lopulta antoi periksi ja irtosi. Ai että se oli epämiellyttävää, tuntui kuin koko hammaskaartani olisi yritetty repiä kerralla pois. Tuli sellainen voimakas paineen tunne kauttaaltaan hampaisiin, mutta suoranaisesti se ei tehnyt kipeää.

Sitten kun muotit oli otettu, hammaslääkäri laittoi kaarilanhan takaisin kiinni alahampaisiin ja se oli yhtä tuskaa. Tämänkertainen lääkäri oli eri kuin tuttu oikojani, ja sattuipa hän olemaan myös kovakouraisempi. Hän punoi voimalankaa hampaisiin kiinni ja samalla veti voimakkaasti sitä itseensä. Pääni kääntyi vedon voimakkuudesta vaikka "pistin vastaan" ja tuntui kuin hampaitani yritettiin repiä brakettien kautta irti. Enpä ole aiemmin kokenut moista tuskaa voimalankaa kiinnittäessä, huh. Ainoa mitä pystyin ajattelemaan, oli että onneksi tämä lääkäri ei ole minun vakilääkärini. Tämän käynnin jälkeen alahampaat olivatkin tosi kipeät monta päivää.

No, aaton aattona sain sitten kiskoni. Sen saamisessa paikalleen oli myös ongelmia, ja melkein jouduttiin toteamaan että pitää tehdä kokonaan uusi kisko. Sen molemmin puolin on koukut joilla se kiinnitetään braketteihin kiinni. Se myös lähtee herkemmin irti kuin "perinteinen" kisko.

Kisko on todella iso, olin suorastaan järkyttynyt kuin näin sen. :D Mietin ääneen lääkärissä, että mitenhän nukkuminen sujuu tämän kanssa kun olen suuhengittäjä. Lääkäri sanoi että sitten pitää miettiä voiko siihen tehdä jonkinlaisen reiän, että ilma kulkee sitä kautta. Minulla on uusi aika tammikuussa, joten testailen kiskoa siihen asti että miltä se alkaa tuntua.

Tämän kiskon kanssa ei oikein voi puhua kun se on suussa. Tuo möykky on tosi leveä ja paksu, joten tulee hiljaisia iltoja kun totuttelen tähän kapineeseen. :D

Kerroin lääkärille myös, että epäilen minulla olevan asentoriippuvainen uniapnea. Hän aikoi kirjata tiedon ylös, että voin sitten keskustella asiasta myöhemmin oman lääkärin kanssa. Minultahan on otettu melkein vuosi sitten, ennen oikomishoidon aloista se uniapneatesti, mutta siinä sitä ei todettu. Tosin vasta sen jälkeen huomasin, että nukun aina kyljelläni, ja jos yritän joskus nukkua selälläni niin silloin herään siihen kun "röörit menee umpeen." Olen siis oppinut nukkumaan kyljelläni tiedostamatta asiaa itse, ja sen takia se ei näkynyt testissä. Mikäli uniapnea todetaan, se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että myös alaleukani leikataan yläleuan lisäksi. Alaleuan leikkuu on ollut vielä 50/50 että leikataanko vai ei. Mutta alkaa vaikuttaa silt,ä, että sekin leikataan.

Alahampaat ovat valmiit!

Soitin hammaslääkäriin ennen seuraavaa käyntiä kysyäkseni, voisinko saada jonkinlaisen purentakiskon käyttööni. Olen alkanut purra hampaita yhteen tosi voimakkaasti öisin, joka on provosoinut migreenejä, joista olenkin saanut nauttia 2-3 päivän välein. Hammaslääkäri sanoi, että pystyy tekemään minulle alahampaiden päälle kiskon, sillä alahampaat on yhden kaaren vaihdon jälkeen valmiit. Sitten hän siirsi seuraavaa aikaani, joka piti olla marraskuun lopulla, viikkoa aikaisemmaksi jotta saadaan tehtyä kisko mahdollisimman pian. Kaaren vaihdon jälkeen hampaiden olisi hyvä antaa liikkua vähintään 2-3 viikon ajan paikoilleen ennen kiskon tekoa, joten seuraava aika minulla on polille 11.12. jolloin kiskoa varten otetaan jäljennökset ja 23.12. eli sopivasti joululahjaksi saan uuden kiskoni.

(Onnistuin hävittämään tämän postauksen ja en saanut kaikkea tekstiä palautettua, joten tämä postaus jäi vähän vajaaksi kuin mitä alkuperäinen oli.)