Joulukuun puolivälissä kävin ottamassa muotit hampaistani purentakiskoa varten. Ajattelin, että homma olisi nopea, helppo ja kivuton, mutta olin pahasti väärässä.
Alahampaideni kaari piti irrottaa jäljennöksiä varten jotta muotin vaha ei jää kaarilankaan kiinni vaan sen saa pois ehjänä. Kaari oli jäänyt jotenkin jumiin oikealla puolella olevaan brakettiin ja lääkäri repi sitä aika kovakouraisesti irti. Lopulta siitä piti leikata pieni pala irti, että se saatiin pois. Ylähampaisiin riitti, että brakettien päälle pistettiin suojavahaa jolloin kaarta ei tarvinnut irrottaa. Kun muotit olivat kuivuneet ja hammaslääkäri alkoi repiä sitä niitä hampaistani, se ei käynytkään niin helposti kuin aiemmin, johtuen raudoistani. Hän kitkutti ja nitkutti muottia eestaas ja repi sitä, kunnes se lopulta antoi periksi ja irtosi. Ai että se oli epämiellyttävää, tuntui kuin koko hammaskaartani olisi yritetty repiä kerralla pois. Tuli sellainen voimakas paineen tunne kauttaaltaan hampaisiin, mutta suoranaisesti se ei tehnyt kipeää.
Sitten kun muotit oli otettu, hammaslääkäri laittoi kaarilanhan takaisin kiinni alahampaisiin ja se oli yhtä tuskaa. Tämänkertainen lääkäri oli eri kuin tuttu oikojani, ja sattuipa hän olemaan myös kovakouraisempi. Hän punoi voimalankaa hampaisiin kiinni ja samalla veti voimakkaasti sitä itseensä. Pääni kääntyi vedon voimakkuudesta vaikka "pistin vastaan" ja tuntui kuin hampaitani yritettiin repiä brakettien kautta irti. Enpä ole aiemmin kokenut moista tuskaa voimalankaa kiinnittäessä, huh. Ainoa mitä pystyin ajattelemaan, oli että onneksi tämä lääkäri ei ole minun vakilääkärini. Tämän käynnin jälkeen alahampaat olivatkin tosi kipeät monta päivää.
No, aaton aattona sain sitten kiskoni. Sen saamisessa paikalleen oli myös ongelmia, ja melkein jouduttiin toteamaan että pitää tehdä kokonaan uusi kisko. Sen molemmin puolin on koukut joilla se kiinnitetään braketteihin kiinni. Se myös lähtee herkemmin irti kuin "perinteinen" kisko.
Kisko on todella iso, olin suorastaan järkyttynyt kuin näin sen. :D Mietin ääneen lääkärissä, että mitenhän nukkuminen sujuu tämän kanssa kun olen suuhengittäjä. Lääkäri sanoi että sitten pitää miettiä voiko siihen tehdä jonkinlaisen reiän, että ilma kulkee sitä kautta. Minulla on uusi aika tammikuussa, joten testailen kiskoa siihen asti että miltä se alkaa tuntua.
Tämän kiskon kanssa ei oikein voi puhua kun se on suussa. Tuo möykky on tosi leveä ja paksu, joten tulee hiljaisia iltoja kun totuttelen tähän kapineeseen. :D
Kerroin lääkärille myös, että epäilen minulla olevan asentoriippuvainen uniapnea. Hän aikoi kirjata tiedon ylös, että voin sitten keskustella asiasta myöhemmin oman lääkärin kanssa. Minultahan on otettu melkein vuosi sitten, ennen oikomishoidon aloista se uniapneatesti, mutta siinä sitä ei todettu. Tosin vasta sen jälkeen huomasin, että nukun aina kyljelläni, ja jos yritän joskus nukkua selälläni niin silloin herään siihen kun "röörit menee umpeen." Olen siis oppinut nukkumaan kyljelläni tiedostamatta asiaa itse, ja sen takia se ei näkynyt testissä. Mikäli uniapnea todetaan, se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että myös alaleukani leikataan yläleuan lisäksi. Alaleuan leikkuu on ollut vielä 50/50 että leikataanko vai ei. Mutta alkaa vaikuttaa silt,ä, että sekin leikataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti