Uniapnea

Tämä aihe on sen verran tärkeä, että nostan sen ihan omaksi postauksekseen.

Minulta tutkittiin uniapnea yön aikana pidettävällä laitteella ennen oikomishoidon alkua. Tulosten perusteella en kärsi yön aikaisista hengityskatkoksista, vaikka testiyönä kerran heräsinkin siihen kun nieluni meni tukkoon että ihan säikähdin. Uniapneaa ei tämän tutkimuksen perusteella todettu. Olin helpottunut ja iloinen tuloksesta, huh, hyvä ettei minulla ole uniapneaa!

Nyt kun oikomishoitoni myötä olen kiinnittänyt enemmän huomiota omaan hyvinvointiini, oireisiini ja tuntemuksiini sekä keskustellut vertaistukiryhmässä, alan kallistua sille mielelle että voi kun uniapnea olisikin löydetty tutkimuksissa!

Aloitetaanpa alusta.

Kun sain toisen kiskoni vuonna 2013, se oli tosi paksu ja iso avopurentani takia. Silloinen hammaslääkärini kivenkovaan väitti, että kiskon kuuluu olla iso ja pakottaa leuka taaksepäin että se pysyy yön ajan rentona. Kävin hiotuttamassa kiskoa koska se ei vaan asettunut kunnolla suuhun, oloni oli että nukuin kuin nyrkki suussa, leuat koko ajan jännittyneenä. Lisäksi muistan, kuinka kärsin silloin "aamukrapuloista" eli pää oli hieman kipeä ja oloni ihan pöhnäinen. Tietenkään alkoholia en ollut nauttinut edellisenä iltana, mutta tuo olo muistutti hyvin paljon krapulaa ja siksi nimetän sitä aamukrapulaksi vaikkei alkoholilla ole osuutta asiaan.

Samoihin aikoihin minulla diagnosoitiin migreeni, olin myös tosi väsynyt ja opintoni eivät edenneet koska en muistanut mitään eikä pää toiminut normaalisti.

Kun viimein vaihdoin hammaslääkäriä joka madalsi kiskoni ihan kunnolla sain siitä hetkellisen avun. Leukani oli välillä rento yöaikaan ja välillä heräsin virkeänä. Sitten alkoikin oireet palata.

Kun sain lähetteen hammaspolille, ensimmäinen vaihe ennen oikomista oli uniapnean poissulkeminen. Ja koska tulos oli negatiivinen, en osannut ajatella että oireeni voisivat johtua uniapneasta. Vasta uniapneatutkimuksen jälkeen aloin kiinnittää huomiota myös nukkumisasentooni. Olen "aina" ollut kylkinukkuja enkä ole asiaa sen syvällisemmin miettinyt, jostain syystä olen vain tykännyt nukkua kyljelläni. Mutta kun luin jostain, että selällään nukkuminen voisi olla parempi asento niskalle, kokeilin alkaa nukkua selälläni. Heräsin yöllä siihen, kun nieluni painui kasaan ja blokkasi hengityksen täysin. Heräsin säikähtäen ja vaihdon takaisin kylkiasentoon, nukuin yöni ilman toista heräämistä. Sitten alkoikin palaset loksahdella paikoilleen. Olen oppinut nukkumaan kyljelläni juuri siitä syystä, etten saa henkeä jos nukun selälläni. Googlailemalla uniapnean oireita, huomasin niissä paljon yhtäläisyyttä omiin oireisiini; olen aamuisin väsynyt, uni ei ole palauttavaa, voisin nukkua joka yö 12 tuntia helposti, en herää virkeänä vaan herääminen on aika tuskaista, aamukrapulat ja päänsäryt on melkein joka aamu toivottamassa hyvää huomenta, muistini on olematon, ajatus ei kulje ja olen väsynyt ja kärttyinen. Myös aktiivisuusrannekkeeni sanoo, etten nuku syvää unta juuri yhtään ja se on tosi katkonaista.

Tämä on tyypillinen unikäyräni. Syvää unta on usein vain muutaman minuutin pätkissä ja toisinaan sitä ei ole juuri ollenkaan.

Rannekkeeni ei tietenkään ole kovin tarkka, mutta uskon että se hieman antaa viitettä uneni laadusta. Tosin, tämän mukaan hengitykseni on hyvä, mutta siinä ei tietenkään näy kuinka paljon sitä happea oikein yöllä saankaan.

Miksi siis uniapnea ei näkynyt testissä? Sitä en osaa sanoa. Ainakaan se ei ole pahimmasta päästä kun sitä ei huomattu, mutta ei se silti poissulje sen mahdollisuutta. Aion ottaa asian tiimoilta yhteyttä lääkäriin, jotta saisin sen vihdoin diagnosoitua.

Uniapnean hoitomuotoina käytetään usein CPAP-laitetta, mutta joissain tapaukissa myös leukaleikkausta. Tämän takia haluan, että minun uniapnea viimein diagnosoitaisiin, jotta se voitaisiin ottaa huomioon leikkauksessani. Viimeksi kirurgi sanoi, että vain yläleuka leikataan ja tämä asia pelästytti minut sen takia, että pelkään että käyn läpi vaikean leukaleikkauksen mutta en saa apua hengitykseeni. Minulla on myös hereillä ollessa vaikea hengittää, varsinkin nenän kautta hengittäminen on työlästä. Yksi haaveistani onkin, että jatkuvien migreenien lisäksi saisin myös apua hengitykseeni. Eläminen jatkuvassa happivajeessa on aika voimille ottavaa, ja pelkään että se vaikuttaa muutoinkin terveyteeni negatiivisesti. Uniapnealla tiedetään olevan yhteys lisääntyneeseen kuolleisuusriskiin. Lisäksi pelkään, että vuosia kestänyt yönaikainen happivaje on vauriouttanut pysyvästi aivojani.

Avopurenta on ehkäpä se pääsyy tähän tilanteeseen, sillä pikkuhiljaa auennut purentani on samalla painanut kasaan nenänielun aluetta, joka on vaikeuttanut hengitystä koko ajan lisää. Nyt alan olla siinä tilanteessa, että jos tämä tästä vielä pahenee niin edessä ei ole kovin valoisa tulevaisuus. Tutkimalla asiaa huomasin myös uniapnean ja avopurennan (avautuvan kasvotyypin) mainittavan useamman kerran yhdessä. Näillä on siis ihan todistettu yhteys toisiinsa.

Näistä syistä koen, että minulta olisi hyvä leikata samalla myös alaleuka ja mahdollisesti muutenkin avartaa nenänielun aluetta, jotta saisin samalla kertaa kun leukani joka tapauksessa leikataan, avun myös uniapneaan.