Paluu lähtötilanteeseen

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi voitaisiin palata hieman taaksepäin tässä minun oikomismatkassani. Alla olevat kuvat on otettu ennen oikomishoidon aloitusta. Niistä näkee aika hyvin, miltä mun purenta on näyttänyt ennen tätä kaikkea. Kysyin hammaslääkäriltä samalla, että kuinka paha avopurentani on ollut muottien ottoaikaan. Hän katsoi koneelta, että se on ollut 5 mm suuruinen. Vaivaisen puolen sentin rako etuhampaiden välissä riittää aiheuttamaan kaikki ikävät oireeni. Se kuulostaa pieneltä, mutta kokeileppa syödä leipää tai muuta purtavaa niin, että hampaat jää 5 mm kauemmaksi toisistaan. Puhumattakaan siitä, mitä tämä purenta on saanut aikaan kasvojeni ja hengitysteideni rakenteissa.

Oikomishoitoa suunniteltaessa eräs suuhygienisti kysyi minulta, miten olen voinut syödä kunnolla. Silloin en vielä tajunnut, että muut ihmiset syövät eri tavalla kuin minä. Olen pitänyt aina juurikin leivän tai muun purtavan ruuan syömistä tosi hankalana, sillä mites puret sellaisen poikki kun hampaat ei osu yhteen. Olen joutunut puremaan takahampailla ruuan poikki, tai käyttämään kieltä niin että painan sen ylähampaita vasten, tai repimään. Kaikki nämä tavat on enemmän ja vähemmän pöljän näköisiä, joten siksipä en ole julkisesti halunnut syödä mitään mitä ei voi leikata haarukalla ja veitsellä. Tosiaan, vasta tuon kysymyksen jälkeen hoksasin kiinnittää huomiota siihen miten syön verrattuna siihen miten muut syö, sillä minulle se oli normaalia enkä osannut ajatella siinä mitään outoa. Kun tämä projekti on ohi, ajattelin että uskaltautun ravintolaan syömään tortilloja tai muuta vastaavanlaista ruokaa, sillä hampaideni takia ravintoloiden menut on ollut suppeammat kuin muilla ihmisillä.

Alahampaiden kisko

Joulukuun puolivälissä kävin ottamassa muotit hampaistani purentakiskoa varten. Ajattelin, että homma olisi nopea, helppo ja kivuton, mutta olin pahasti väärässä.

Alahampaideni kaari piti irrottaa jäljennöksiä varten jotta muotin vaha ei jää kaarilankaan kiinni vaan sen saa pois ehjänä. Kaari oli jäänyt jotenkin jumiin oikealla puolella olevaan brakettiin ja lääkäri repi sitä aika kovakouraisesti irti. Lopulta siitä piti leikata pieni pala irti, että se saatiin pois. Ylähampaisiin riitti, että brakettien päälle pistettiin suojavahaa jolloin kaarta ei tarvinnut irrottaa. Kun muotit olivat kuivuneet ja hammaslääkäri alkoi repiä sitä niitä hampaistani, se ei käynytkään niin helposti kuin aiemmin, johtuen raudoistani. Hän kitkutti ja nitkutti muottia eestaas ja repi sitä, kunnes se lopulta antoi periksi ja irtosi. Ai että se oli epämiellyttävää, tuntui kuin koko hammaskaartani olisi yritetty repiä kerralla pois. Tuli sellainen voimakas paineen tunne kauttaaltaan hampaisiin, mutta suoranaisesti se ei tehnyt kipeää.

Sitten kun muotit oli otettu, hammaslääkäri laittoi kaarilanhan takaisin kiinni alahampaisiin ja se oli yhtä tuskaa. Tämänkertainen lääkäri oli eri kuin tuttu oikojani, ja sattuipa hän olemaan myös kovakouraisempi. Hän punoi voimalankaa hampaisiin kiinni ja samalla veti voimakkaasti sitä itseensä. Pääni kääntyi vedon voimakkuudesta vaikka "pistin vastaan" ja tuntui kuin hampaitani yritettiin repiä brakettien kautta irti. Enpä ole aiemmin kokenut moista tuskaa voimalankaa kiinnittäessä, huh. Ainoa mitä pystyin ajattelemaan, oli että onneksi tämä lääkäri ei ole minun vakilääkärini. Tämän käynnin jälkeen alahampaat olivatkin tosi kipeät monta päivää.

No, aaton aattona sain sitten kiskoni. Sen saamisessa paikalleen oli myös ongelmia, ja melkein jouduttiin toteamaan että pitää tehdä kokonaan uusi kisko. Sen molemmin puolin on koukut joilla se kiinnitetään braketteihin kiinni. Se myös lähtee herkemmin irti kuin "perinteinen" kisko.

Kisko on todella iso, olin suorastaan järkyttynyt kuin näin sen. :D Mietin ääneen lääkärissä, että mitenhän nukkuminen sujuu tämän kanssa kun olen suuhengittäjä. Lääkäri sanoi että sitten pitää miettiä voiko siihen tehdä jonkinlaisen reiän, että ilma kulkee sitä kautta. Minulla on uusi aika tammikuussa, joten testailen kiskoa siihen asti että miltä se alkaa tuntua.

Tämän kiskon kanssa ei oikein voi puhua kun se on suussa. Tuo möykky on tosi leveä ja paksu, joten tulee hiljaisia iltoja kun totuttelen tähän kapineeseen. :D

Kerroin lääkärille myös, että epäilen minulla olevan asentoriippuvainen uniapnea. Hän aikoi kirjata tiedon ylös, että voin sitten keskustella asiasta myöhemmin oman lääkärin kanssa. Minultahan on otettu melkein vuosi sitten, ennen oikomishoidon aloista se uniapneatesti, mutta siinä sitä ei todettu. Tosin vasta sen jälkeen huomasin, että nukun aina kyljelläni, ja jos yritän joskus nukkua selälläni niin silloin herään siihen kun "röörit menee umpeen." Olen siis oppinut nukkumaan kyljelläni tiedostamatta asiaa itse, ja sen takia se ei näkynyt testissä. Mikäli uniapnea todetaan, se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että myös alaleukani leikataan yläleuan lisäksi. Alaleuan leikkuu on ollut vielä 50/50 että leikataanko vai ei. Mutta alkaa vaikuttaa silt,ä, että sekin leikataan.

Alahampaat ovat valmiit!

Soitin hammaslääkäriin ennen seuraavaa käyntiä kysyäkseni, voisinko saada jonkinlaisen purentakiskon käyttööni. Olen alkanut purra hampaita yhteen tosi voimakkaasti öisin, joka on provosoinut migreenejä, joista olenkin saanut nauttia 2-3 päivän välein. Hammaslääkäri sanoi, että pystyy tekemään minulle alahampaiden päälle kiskon, sillä alahampaat on yhden kaaren vaihdon jälkeen valmiit. Sitten hän siirsi seuraavaa aikaani, joka piti olla marraskuun lopulla, viikkoa aikaisemmaksi jotta saadaan tehtyä kisko mahdollisimman pian. Kaaren vaihdon jälkeen hampaiden olisi hyvä antaa liikkua vähintään 2-3 viikon ajan paikoilleen ennen kiskon tekoa, joten seuraava aika minulla on polille 11.12. jolloin kiskoa varten otetaan jäljennökset ja 23.12. eli sopivasti joululahjaksi saan uuden kiskoni.

(Onnistuin hävittämään tämän postauksen ja en saanut kaikkea tekstiä palautettua, joten tämä postaus jäi vähän vajaaksi kuin mitä alkuperäinen oli.)

Terveisiä rautakaudelta!

Aiemmat kaarien vaihdot on mennyt aika kivuttomasti ohi, pari päivää hampaat ollut hellänä ja that's it. Mutta viimeisen käynnin jälkeen olen saanut totisesti kokea tämän projektin mukavat puolet. Piti oikein tarkistaa että kuinka kauan viime käynnistä olikaan, näköjään vasta 2,5 viikkoa. Tuntuu että olisi kulunnut pidemmän aikaa.

Ensimmäinen asia minkä huomasin hampaissani käynnin jälkeen oli voimakas kipu, joka kärjistyi migreeniksi. Lokakuussa on ollut "kiitettävän" paljon migreeniä, joista osaa voi syyttää kaarien vaihdosta. Hampaani ovat olleet niin arat, että en ole voinut purra oikein mitään tai ruuan on pitänyt olla hyvin pehmeää. Ja vieläkään kovan ruuan syöminen ei onnistu, hampaat on välillä tosi arat ja  toisinaan pystyn haukkaamaan jopa banaania. Erityisesti etuhampaat on kipeät jos yritän purra jotain, muutama takahammas hoitaa siis sen vähäisen ruuan pureskelun mihin pystyn (Ei sillä, että näillä etuhampailla mitään voisi haukatakaan avopurennan takia.)

Mutta, jotain positiivista sentään, sillä olen huomannut hampaissani muutosta, vihdoinkin! Aiemmat kaarien vaihdot ei ole tuonut näkyvää eroa hampaisiini, sillä hampaani ovat olleen aika hyvin oikeilla paikoillaan ennen tätä projektia. Mutta nyt eron jo huomaa. Avopurenta on vielä yhtä paha kuin ennenkin, mutta nuo muutama vinohko etuhampaani on alkanut liikkua! Välillä ne kävi nätissä suorassa rivissä, mutta nyt ne ovat hieman taas kallistuneet vinoon. Ja mikä parasta, mun eteenpäin törröttävät hampaat ei enää törrötä eteenpäin, vaan ne on nyt suoristunut. Puhuminen ja hymyileminen onnistuu nyt ilman, että huulet jää kiinni rautoihin, wihii!

Muita huomioita mitä olen tehnyt, on että puren hampaita voimakkaasti yhteen öisin. Oikean puolen muutama hammas puree toisiaan vasten ja osittain siitä syystä aamulla on migreeniä tai pääkipua. Lisäksi leukaniveleni on alkanut naksahdella jos liikutan sitä sivuttain. Myöskin purentalihakset ovat totaalijumissa, mutta tässä vaiheessa en usko että hieronnasta on suurta apua sillä joka yö puren lihakset jumiin uudestaan.

Seuraava käynti hammaspolilla on marraskuun lopulla, pitääkin soittaa sinne sitä ennen ja kysyä onko jonkinlaisen kiskon tekeminen mahdollista. Pelkään hieman hampaideni puolesta, että yöllinen pureminen vaurioittaa niitä pysyvästi.

Kaarien vaihto

Seuraava käynti oli 21.10. jolloin sekä ylä- että alakaaret vaihdettiin uusiin. Ylös tuli neliskulmainen kaari ja alas taisi myös tulla hieman vahvempi kaari. Lisäksi, yläkaari laitettiin kiinni "voimalangalla" ja alas tuli hassu kuminauha voimalangan kaveriksi. Nyt on muuten järeät raudat. :D

Koko viikon onkin ollut hampaat kipeänä, vieläkään en voi syödä leipää tai muuta kovaa ruokaa ja varsinkin oikean puoleiset puruhampaat on kipeänä. Johtuu varmaan siitä, että puren sitä puolta unissani yhteen... Joskus herään yöllä siihen kun puren voimieni takaa yhtä hammasparia toisiinsa, tekee varmaan tosi hyvää niille. Muuten tämä rautakausi on ollut yllättävän kivuton, mutta nyt viime käynnin jälkeen on kyllä saanut syödä soseruokaa kyllästymiseen asti.

Migreenit ovat pahentuneet pitkin syksyä ja myös tämän viimeisen hammaslääkärikäynnin jälkeen. Sain pitkästä aikaa viime viikolla aurallisen migreenin, vaikka yleensä minulla on auraton muoto. 

Tänään, viikko käynnin jälkeen huomasin että ylähampaani, nuo kaksi keskimmäistä ovat suoristuneet! Nyt alkaa tuntua konkreettisemmalta, kun näkee ensimmäiset tulokset. Olen aina hävennyt noita kahta hammasta, sillä ne ovat olleet hassusti vääntyneet hieman vinoon ja nyt ne ovat suorat, en voi uskoa tätä! Muuten purentani näyttää silmämääräisesti olevan yhtä auki kuin ennenkin.

Kojeet ylös

Sain syyskuun alussa separaattorit ylähampaisiin, jotka kävin kerran vaihtamassa uusiin sillä yksi lähti hampaita pestessä irti. Aikataulullisista syistä separaattorit olivat minulla 2 viikkoa (normaalin 1 viikon sijasta) ja se olikin itselleni parempi aikataulu, sillä napakat hammasvälini kerkesivät riittävästi erkaantua ja itse rautojen laitto oli paljon kivuttomampaa kuin alahampaisiin. 19.9. sain sitten raudat ylös ja näiden kanssa on kyllä ollut vähän rankempaa kuin alahampaiden rautojen kanssa.

Koska ylähampaani ovat kallellaan ulospäin, myös raudat hankaa paljon enemmän huulieni sisäpintaa kuin alahampaiden raudat. Lisäksi, öisin raudat tuntuu pureutuvan limakalvoihin kiinni ja tekee ikäviä painaumia/jälkiä, ellen muista käyttää vahaa joka yö. Myös kulmahampaiden brakettien koukun painaa ja hiertää huulia tosi ikävästi.

Nyt kun raudat on ylhäälläkin, huomaan että ihmiset kiinnittää hampaisiini paljon enemmän huomiota kun puhun tai hymyilen. Lisäksi, hampaideni kallistuneisuudesta johtuen minulla jää joskus huulet jumiin rautoihin kun hymyilen tai puhun, etten meinaa saada niitä takaisin alas. :D

Vahvempi kaari

18.7. minulle vaihdettiin hammasrautoihin uusi, vahvempi kaari. Lisäksi kuminauhat otettiin pois ja niiden tilalta kaaren päälle braketteihin kieputettiin "rautalankaa." Tälle on varmasti joku hienompikin sana olemassa, mutta itse kutsun sitä rautalangaksi.

Varsinkin aluksi minulla meni posket sisäpuolelta verille ja kipeäksi, kun rautalanka painoi ja hiersi poskia. Nyt limakalvot on hieman vahvistuneet joten vain välillä ne aiheuttaa epämukavuutta. Silloin onneksi vaha auttaa hyvin, vaikka monesti unohdankin ottaa sen pois ennen ruokailua ja huomaamattani nielen sitä. :D Itse hampaiden asennossa en huomaa mitään muutosta, eikä ne ole ollut kuin muutaman päivän kipeänä kaaren vaihdon jälkeen.

Tällä samalla käynnillä tuli puheeksi, että en enää käytä purentakiskoa sillä en ole kokenut sille enää tarvetta. Migreenit vähentyivät sekä yöllinen pureminen joten jätin kiskon pois. Purentalihakset on välillä ollut jopa rennot, joka on hyvin outo tunne kun olen tottunut että ne on aina ihan jumissa. No mutta siis, koska en ole enää tarvinnut kiskoa, hammaslääkäri sanoi että sitten voimme alkaa kojeistaa ylähampaitakin, iik!

4.9. Minulle laitettiin ylähampaisiin separaattorit ja aaargh kuinka ne kutittaakaan ikeniä! Kojeistus on näillä näkymin 19.9. ja sitten ollaankin taas hampaat hellinä keittolinjalla. Yleensä separaattorit on vain viikon paikallaan ennen kojeistusta, mutta aikataulullisista syistä en saanut viikon päähän aikaa joten katsotaan alkaako hampaat erkaantua jopa liikaa tämän kahden viikon aikana.

Ihka ekat hammasraudat

Minulla ei ikinä ole ollut hammasrautoja, ei edes lapsena, joten odotin jännityksellä niiden laittoa. Koska minulla oli lähtenyt viikonlopuksi irti separaattorit, pelkäsin että 13.6. olevalla käynnillä todetaan ettei hammasvälini ole riittävän suuret enkä saakaan rautoja. Mutta, onneksi raudat pystyttiin laittamaan. Tosin, metallilenkkien laitto hampaiden ympärille kävi erittäin kipeää ja yhtä hammasväliä jouduttiin viilaamaan, että rengas saatiin pujotettua hampaan ympäri. Jos separointiaika olisi ollut aiemmin, renkaiden laitto olisi ehkä ollut helpompaa. Tai että ne olisi pysynyt koko viikonlopun paikoillaan.

No, raudat laitettiin onnistuneesti kiinni ja sitten kotia niihin totuttelamaan. Ensimmäinen päivä meni kielellä niitä koko ajan kokeillessa ja ensimmäiset kaksi viikkoa tulikin kärsittyä limakalvojen haavoista. Sain mukaani vahaa jota laitoin kun haavoja alkoi tulla, mutta esimerkiksi töissä niitä ei voinut oikein käyttää niin sitten olin suu kipeänä muutaman päivän. Nyt, 4 viikkoa rautojen laitosta tuntuu että limakalvot on tottunut eikä haavoja enää ole tullut. Raudat on muutenkin jo aika huomaamattomat, välillä ehkä vähän liiankin kun herkästi meinaan unohtaa että ne pitää pestä syönnin jälkeen. Putsaus on myös työlästä mutta sitä ei sovi jättää puolitiehen. Hampaat olivat myös tosi kipeät ensimmäisen viikon ja mitään ei oikein voinut purra. Etuhampailla en voi muutenkaan purra mitään poikki, mutta myös takahampaat olivat puruarat.

Seuraava aika on 18.7. jossa vaihdetaan ilmeisesti kuminauhojen tilalle jotkin rautaversiot. Sen jälkeen varmaan selviää myös, milloin saan ylös raudat, sillä olisi kiva että ylähampaitanikin lähdettäisiin jo oikomaan.

Separaattorit

7.6. Minulle laitettiin separointikumit hampaisiin. Ne tulivat toiseksi viimeisten alahampaiden molemmin puolin tekemään tilaa tuleville raudoille.

Kumilenkkien laittaminen sattui kamalan kipeää sillä minulla on todella ahtaat hammasvälit. No, sinne ne kuitenkin saatiin väännettyä lopulta vaikka suuhygienisti saikin aika paljon voimaa käyttää.

Kumilenkit laitettiin perjantaina aamupäivästä ja iltapäivään mennessä olin purrut taaimmaiset poikki. Ne pysyivät kuitenkin paikoillaan, mutta toinen takana olevista lenkeistä lähti illalla hampaita pestessä huomaamatta pois. Kävin sitten maanantaina uusimassa kaikki lenkit, jotka pysyivät paremmin paikoillaan, vaikka sainkin taas takana olevat lenkit purtua poikki.

Viimeinen viisuri

Viimeinen viisaudenhammas poistettiin 2.5. ja se lähti nätistä kahdessa osassa. Luulin, että poikittain oleva hammas olisi vaikeampi poistaa kuin suoremmassa oleva, mutta ilmeisesti juurikin poikittainen on helpompi. No, operaatio oli aikalailla samanlainen kuin edellinen mitä nyt suuhygienistiharjoittelija testasi toden teolla kuinka herkkä mun yökkäysrefleksi on kun käytti imua. :D

Kotona pidin kylmäpussia parin päivän ajan poskella, sain taas antibiootit otettavaksi ja kipulääkettäkin otin parina päivänä. Tällä kertaa sain ihan hirvittävän, puolen nyrkin kokoisen mustelman leuan viereen ja siitä on vieläkin vähän näkyvillä. En tiiä kumpi oli pahempi, se turvotus vai mustelma mutta onneksi molemmat on nyt jo takanapäin. Suu parani molemmilla kerroilla hyvin. Tällä kertaa syöminen oli helpompaa kun ylhäällä ei ollut poistettavaa viisuria, niin ei tarvinnut soseruuallekaan alkaa. Ilmeisesti se ylös tehty viilto on pahempi purulihasten vaurioittaja, sillä edellisen poiston jälkeen pureminen sattui kipeää mutta nyt ei ollenkaan.

Seuraava aika on 6.6. ja silloin ilmeisesti aletaan venyttää hampaiden välejä jotta saadaan laitettua kojeet. Seuraavat käynnit onkin sitten 13.6. ja 18.7. Iiks nyt alkaa jo jännittää kun hammasrautojen laitto käy yhä todemmaksi!

Viisaudenhampaiden poisto

Torstaina 18.4. minulta poistettiin oikeanpuoleiset viisurit, eli sekä ylhäältä että alhaalta. Minun piti mennä tuntia ennen sovittua aikaa ottamaan antibioottia ja kipulääkettä polille. Puhelimessa aikaa varatessa puhuttiin tipasta, mutta sainkin ne tabletteina. Antibiootin lisäksi sain Panadolia ja Buranaa mutta annokset olivat pienemmät mitä käytän migreenikohtauksiin joten meinasin kysyä että riittääköhän nämä mulle edes. :D

Kun noin tunti oli kulunut, minut vietiin toimenpidehuoneeseen jossa hammaslääkäri näytti röntgenkuvasta vielä poistettavat hampaat. Kun sain suojalasit päähäni ja penkki kallistettiin, minun päälleni laitettiin suojaliina, jossa oli aukko nenälle ja suulle. Aluksi se tuntui hassulta, mutta sitten huomasin sillä yllättävän rauhoittavan vaikutuksen. Liina siis peitti kasvoni ja pääni, sekä ylsi lantiolleni asti ja olipas se mukavan lämmittävä kuin viltti.

Hammaslääkäri aloitti puuduttamalla ikenet ja auts että inhoan tätä vaihetta. Kitalaen kautta laitettiin kaksi piikkiä ja ne tekivät kyllä erityisen kipeää. Puudutteessa on kuulemma adrenaliinia ja jännitin kipua sen verran, että syke nousi hetkellisesti. Hoitaja muistutti hengittämään ja parin minuutin kuluttua sykekin laski normaalille tasolle. Puudutetta taisi mennä 5 piikkiä kaikenkaikkiaan.

Sitten aloitettiinkin alaviisurista, joka oli aika vinossa ikenen alla. Ensimmäisenä hammaslääkäri teki viillon ikeneen, ja voin sanoa että se ääni mikä siitä kuului oli aika puistattava. Vaikkei se käynyt kipeää, mutta kun tietää ja kuulee että omaa ihoa viilletään niin se on vähän karmaisevaa, vaikka en yleensä ole herkkä tällaiselle. No, sitten kun hammas oli esillä sitä alettiin porata että se saatiin otettua suusta pois. Poran ääni oli tosi kova ja alussa minua jännitti hyvin paljon, että kohta osuu hermoon ja käy kipeää. Yksi alue ei ollut ehkä ihan täysin vielä puutunut, niin siinä oli erilainen tunne kuin puutuneella alueella ja sanoinkin siitä, jolloin hammaslääkäri jatkoi niin, että porasi ihan vähän, kysyi sattuuko, taas jatkoi ja taas varmisti käykö kipeää. Kipua ei tuntunut joten homma jatkui normaalisti ja sen jälkeen sain rentouduttua kunnolla. Aiemmat hammaslääkärikokemukseni ovat olleet sellaisia, että joko ei ole puudutettu tai jos olen sanonut että puudutus ei vielä toimi on tokaistu vaan että "ei tässä ole aikaa odotella, jatketaan siitä huolimatta." Joten täydet pisteet hoitohenkilökunnalle kun ottivat tämän huomioon. Kun uskalsin luottaa, että kipua ei tunnu niin pystyin rauhoittumaan ja keskittymään hengittelemään paremmin. Alahammas oli todella sitkas tapaus, ja se leikattiin 4 osassa irti, eli poraamista kyllä riitti. Kun hammas oli irti, hammaslääkäri puhui kahdelle hoitajalle kuinka hyvässä paikassa alaleukani pinnalla menevä hermo menee jos tarvii alaleukakin leikata. Sen vaurioitumisriski on pienempi koska se menee kielen puolella, jee jotain positiivista! Samalla hän näytti hermoa hoitajille ja puhui follikkelipusseista ynnä muusta, oli ihan mielenkiintoista. Hän myös mainitsi, että viisurit on hyvä irrottaa ennen leukaleikkausta, koska muuten leikkaukseen sisältyy isompi riski.

Kun alahammas saatiin pois ja sen jättämä aukko huuhdeltua + tikattua ikenet kuntoon, siirryttiin yläviisuriin. Se oli suoremmassa, joten se piti leikata vain kahteen osaan. Toista osaa irrottaessa hammas lensi suoraan lattialle ja hoitajat vitsailivat "tyttö tuli, oikein nätti" vitsejä. :D

Sain harsotupon suuhuni ja kotiutusohjeet joista en juuri muista mitään koska sain shokin turvonneesta naamasta kun katsoin peiliin. Myöskin puolen naaman puudute ja tuppo suussa sai pasmat sekaisin. Saatiin kuitenkin varattua seuraava aika 2.5. jossa otetaan viimeinen ja kolmas viisaudenhampaani pois (yksi on aiemmin jo poistettu). Lisäksi sain antibioottikuurireseptin ja suosituksen Corsodyl purskutteluvedestä. Ulos astuttuani hoitaja sanoi että odotatko aulassa, hän tuo minulle lääkkeet mukaan ja mietin että mitkä lääkkeet. :D Hoitaja palasi ja ojensi minulle pussia, jossa on seuraavaa käyntiäni varten antibiootit ja kipulääkkeet. Näin minun ei tarvitse tulla tuntia aiemmin ottamaan lääkkeitä, vaan voin saapua suoraan operaatioon.

Kotona turvotus oli huomattava, mutta ei niin paha mitä se olikaan seuravaan päivänä. :D Torstai meni hyvin ja kipulääkettä tarvitsin vasta illalla. Puudute lakkasi siinä 4 tunnin kuluttua pikkuhiljaa toimimasta.

Seuraavana päivänä peilissä odotti järkytys ja naureskelin omalle naamalleni aina kun vilkaisinkin peiliin. Siis ihan hirvittävän turvonnut poski, kuin jollain hamsterilla suu täynnä ruokaa! Oikea suupieleni on myös kipeä, en tiedä johtuuko se siitä että hammaslääkäri repi suutani enemmän auki, vai porasta joka oli suupieltäni vasten jonkin aikaa, mutta huomasin siinä alueella ihossani rupea joka kuoriutui pois lauantaina. Suun avaaminen kävi tästä syystä kipeää ja rasvaillin sitä aika paljon. Kiskoa en voinut käyttää (enkä ole sitä enää muutenkaan käyttänyt) ja turvonnut poski sai myös aikaan sen, että varsinkin öisin purin poskeeni ja se hidasti hieman posken turvotuksen laskemista.

Ensimmäiset kolme päivää pidin kylmäpussia tosi ahkerasti poskea vasten, sillä se auttoi mukavasti posken lievään kipuun. Kipulääkettä taisin myös syödä ensimmäiset 2-3 päivää kerran päivässä, eli ei tosiaankaan ollut paha kipu. Suupieli oli ehkä se ikävin asia sekä kasvojen muoto, sillä en kehdannut liikkua juuri missään balloposkena. Mustelma minulle tuli sitten maanantaina, sellainen kellertävä puolen nyrkin kokoinen leukapieleen. Aikalailla tasan viikko meni, että turvotus oli laskenut kokonaan, mutta jo tiistaina turvotus oli enää vähäistä.

Purentakisko

Purentakisko on varmasti monelle hyvin tuttu kapine, ja aika monelta sellainen löytyykin. On olemassa apteekista ostettavia, itse muokattavia kiskoja ja sitten on hammaslääkärin tekemät kiskot, jotka ovat yleisesti ottaen paremmat. Tosin olen kuullut monien kertomana, kuinka hammaslääkrin tekemät kiskot ovat huonot tai epäsopivat ja jopa ne halppiskiskot on toiminut paremmin. On hyvin yksilöllistä, mikä sopii kenellekin ja paljon on myös hammaslääkäristä ja kiskon tasapainotuksesta kiinni kuinka hyvin kisko istuu suuhun.

Pahimmat narskutteluvauriot voivat olla hampaiden murtumiset, mutta myös päänsäryt voivat viitata öiseen hampaiden puremiseen. Niskakivut, kasvolihaskivut ja arat hampaat on monelle narskuttelijalle tuttuja, ja migreeniin taipuvaisilla se saattaa pahentua.

Kun sain ensimmäisen kiskoni vuosia sitten, sain siitä tosi hyvän avun enkä huomannut sen käytöllä huonoja puolia. Muistan että se oli hyvin matala ja paljon huomaamattomampi suussa kuin nykyinen kiskoni. Epäonnekseni lopetin sen käytön koska en tarvinnut sitä enää, ja sen jälkeen se ei enää sopinut hampaisiini kiinni joten nakkasin sen roskiin. Iso virhe.

Nykyisen kiskoni taisin saada vuonna 2013 ja se oli alussa todella iso, siis korkea myös takahampaiden kohdalta. Kuten ensimmäisessä kirjoituksessani kerroin, en ollut siihen tyytyväinen ja lopulta muutaman vuoden "tappelun" jälkeen vaihdoin hammaslääkäriä, joka suostui madaltamaan kiskoni. Kiskoni on edestä tosi massiivinen johtuen avopurennastani. En tykkää siitä yhtään, sillä se suussa on hankala nukkua ja se provosoi minua puremaan hampaita koko ajan yhteen yöllä, tiedostamatta sitä. En myöskään pysty hengittämään suun kautta kiskon ison etuosan takia, ja nenän kautta minulla ei henki kulje kovin hyvin. Tästä seuraa mm. "aamukrapulat" ja väsymys koko päiväksi.

No, muutama viikko sitten sain flunssan jonka takia nenän kautta hengittäminen ei onnistunut mitenkäänpäin ja jouduin jättämään kiskon pois käytöstä. Kun flunssa parani, en ottanut kiskoa takaisin käyttöön sillä en ollut kärsinyt aamupäänsäryistä nyt hetkeen joten uskalsin kokeilla nukkua ilman sitä. Nämä kaksi viikkoa, kun en ole kiskoa käyttänyt olen ollut heti aamusta (herään 6.00) virkeä, jaksan keskittyä kunnolla töissä, töiden jälkeen voisin vielä kotona puuhailla kotitöitä ilman väsymystä, keskittymiskykyni ja muistini on parempi. Havahduin eilen, että näillä kahdella, paremmalla voinnilla ja kiskon käyttämättömyydellä on pakko olla yhteys. Ja kuten mainitsin, kiskoni on niin paksu edestä etten pysty hengittämään suun kautta yöllä. Mutta en myöskään pysty hengittämään nenäni kautta öisin kunnnolla, joten tilanne on kuin kärsisi uniapneasta. Lukaisin uniapnean oireista, ja aika monta sieltä oirelistasta sopi itsellenikin vaikka uniapneatestissä sitä ei todettu. Eli jos nukun kiskon kanssa yöt, en saa koko yönä riittävästi happea ja sen takia oloni on ollut huono.

Nyt olen nukkunut testin vuoksi parina yönä kiskon kanssa ja aamulla on vaikeampi herätä. Myös muistissa huomaan eron sekä yleisessä jaksamisessa. Aion kokeilla jättää kiskon omaan rasiaansa yöksi ja katsoa, paraneeko taas tilanne. Jos kiskottomuudesta seuraa taas olon koheneminen, on sen aika lentää roskiin. Hammasrautojen kanssa en muutenkaan voi kiskoa käyttää joten siihen on hyvä alkaa jo tottua. Odotan jo innolla aikaa, jolloin pystyn hengittämään kuten normaalisti kuuluukin ja ehkä olotilani kohenee siitä vielä lisää, kun saan suuhengityksen pois ja sitä kautta kasvolihakseni rentoutumaan edes hetkittäin.

Kauan odotettu soittoaika

Noniin, sain kauan odotetun puhelun hammaspolilta joka selvensi hoitosuunnitelmaani ja sain myös alustavan aikataulun miten homma etenee.

Hoitosuunnitelma on seuraavanlainen:

• Ensin viisaudenhampaiden poistot, 2 käyntiä (2+1 hammasta)
• Raudat ensin alas, sitten myös ylös
• Hiotaan hampaiden välejä (tämä tapahtuu ehkä ennen rautojen laittoa?)
• Uudet röntgenit purennasta
• Lefort 1, mahdollisesti myös alaleuan leikkaus
• Oikominen 6kk ja sen jälkeen retentiovaihe
• Puheterapiaa tarpeen vaatiessa

Tosiaan, minulla on 3 viisaudenhammasta vielä paikallaan eivätkä ne ole puhjenneet, joten ne poistetaan ennen oikomista leikkauksella, kahdessa erässä. Sen jälkeen hiotaan hammasvälejä koska hampaani ovat aika ahtaat ja sitten tulee raudat alas. Siksi alas ensin, koska käytän purentakiskoa, niin saan sitä pitää vielä yöllä niin pitkään kuin mahdollista. Kesäkuun tienoilla laitetaan raudat myös ylähampaisiin ja niitä pidetään leikkaukseen asti. Leikkaus tapahtuu aikaisiintaan vuoden päästä, eli 2020 keväällä. Le fort 1 osteotomialla leikataan yläleuka ja on 50% mahdollisuus, että samalla leikataan myös alaleuka. Riippuu täysin siitä, miten alahampaani suostuvat rautojen avulla oikenemaan. Leikkauksen jälkeen jatketaan hammasraudoilla vielä 6kk jonka jälkeen retentiovaihe. Seuraillaan, miten prosessi vaikuttaa kieleni käyttöön ja tarvittaessa pääsen puheterapeutille harjoittelemaan sen oikeaa pitoa, hih. Nyt alkaa vähän jo jännittää, ei ole enää kauaa niin saan raudat ja asiat lähtee etenemään, iiiks.

Tongue thrust

Kuten otsikko suomennettuna sanoo, kyseessä on kielen työntövoima. Tälle en ole löytänyt mitään suomenkielistä termiä, joten siksi käytän siitä englanninkielistä nimeä. Työntövoima-sana kuvaa kyllä hyvin tilannetta, sillä sitä se nimenomaan on. Tapa käyttää kieltä "väärin" saa aikaan suuria muutoksia suussa  ja hampaissa, vain koska kieli työntyy hampaita vasten. Muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa mutta vuosien kuluessa ero on merkittävä, ellei asialle tehdä jotakin ja puututa taustalla oleviin syihin.

Mastering Myofunctional therapy-videon katsottuani tajusin, että tämä ongelma on ollut minulla lapsuudesta asti. Kuten ensimmäisessä tekstissäni kirjoitin, minulla oli lapsena s-vika. En osaa yhtään sanoa, milloin se tuli minulle "takaisin" mutta jokunen vuosi sitten havahduin siihen, että puheeni lespaa välillä. Olisin tarvinnut lisää puheterapiaa mutta en osannut itse sellaiseen hakeutua, sillä vasta viimeaikoina puheeni on alkanut vaivata minua. Mutta taas kerran, kukaan hammaslääkärikään ei sanallakaan sanonut että minun pitäisi kiinnittää asiaan huomiota tai tehdä sille jotakin. Miksei??

Tuon videon jälkeen aloin seikkailla netin syövereissä ja löysin toisen mielenkiintoisen videon jonka on julkaissut Orthrotropics. Tässä videossa on hyvin selkeästi selitetty, mitä kaikkea tongue thrust voi saada aikaan. Tämän videon katsottuani tajusin, että kasvojeni littana muoto (jota olen kutsunut mopsinaamaksi) johtuu myös kielestäni. Tässä vaiheessa kävin aika monimutkaisen ajatusten vuoristoradan läpi, sillä olen aina hävennyt kasvojeni sivuprofiilia ja varsinkin leukaani. Se on ollut aika epämääräinen, eikä siinä ole näkyvillä selkeää leukalinjaa, pienestä kaksoisleuasta puhumattakaan. Uskomatonta, että kasvojeni muoto ja jopa luideni rakenne on muuttunut sen seurauksena, miten olen käyttänyt kieltäni, miksei tätä ollut huomattu minulta jo lapsena??? Olisinpa ihan erilaisessa tilanteessa tällä hetkellä, niin henkisesti kuin fyysisestikin jos tämä olisi korjattu lapsuudessani.

Jännityksellä odotan tietoja oikomisprosessistani. Olen selaillut ennen ja jälkeen-kuvia avopurennan korjauksen läpikäyneiltä ja olen jo alkanut haaveilla että ehkä minunkin kasvojeni piirteet paranevat hieman. Tässä linkissä on aika hyvä esimerkki siitä, mitä leukaleikkaus voi saada aikaan kasvoille. Siis wow.

Tässä videossa on myös selitetty, miten tongue thrust ilmenee ja miten pitäisi tehdä oikein. Jos havahduit ja tunnistat samoja piirteitä itsessäsi, kannattaa ehdottomasti puuttua tilanteeseen heti.

Suuhengitys on yhteydessä hampaiden väärään kehitykseen ja tongue thrustiin. Kaikki nämä nivoutuu yhteen ja avopurenta on oikeastaan vain seuraus, ei syy tälle kokonaisuudelle.

Valokuvaukset

Odotin innolla tammikuun aikaa, sillä en tiennyt että mitä nyt tapahtuu. Saanko jo raudat, poistetaanko minulta viisaudenhampaat vai mitä käynnillä tehdään. Polilla sitten selvisi, että tarkoituksena oli ottaa kasvoistani valokuvat edestä, sivusta, viistosti edestä sekä hymyilykuva. Samalla hampaani kuvattiin ja niistä otettiin muotit.

Hoitaja sanoi, että tämän jälkeen lääkärit pitävät kokouksen miten hampaitani lähdetään oikomaan ja minulle soitetaan 22.2. asiasta.

Muutama päivä käynnin jälkeen katsoin omakannasta missä mennään, ja sieltä pamahti 4 diagnoosia:

K07.24 Avopurenta

K07.60 Leukanivelen dysfunktio-oireyhtymä

R06.5 Suuhengitys

K07.55 Kielen, huulien tai sormien poikkeavista käyttötavoista aiheutunut purentavirhe

Sen marraskuisen käynnin jälkeen aloin tutkia tapaani pitää ja käyttää kieltä tarkemmin. En ollut tajunnut tekeväni mitään erikoista, ennen kuin lääkäri siitä huomautti. Etsin netistä videoita ja lisätietoa aiheesta, mutta sitä tuntuu olevan aika vähän saatavilla. Kuitenkin, yksi video oli erittäin paljon silmiä avaava, ja siitä kerron seuraavassa postauksessani lisää.

Hammasvertailua

Noniin, elikkäs katsotaanpas millä lailla hammasrivistöni on kehittynyt vuosien saatossa. Kaivoin vanhoja kuvia tätä varten ja täytyy sanoa, että aika usein minusta löytyy myös jonkinlainen irvistyskuva. Sanoinkin ystävälle, että onkohan se ollut sellainen alitajuinen "hampaissani on jotain vikaa" hätähuuto, vai mistä olen keksinyt että irvistelen kuvissa. :D Ei noi hampaat ikinä mitenkään kovin nätit ole ollut, mutta niillä on menty. Olenkin iloinen, että saan nyt myös esteettisesti nätimmät hampaat tämän operaation myötä.

2006

Tämä on vanhin irvistyskuva jonka löysin, eli se on otettu vuonna 2006. Tuolloin en muista minkäänlaisia oireita tai kokenut mitään muutakaan vikaa hampaissani. Ainoastaan tuo yläetuhampaiden vinous joskus häiritsi. Huomaa tässä kuvassa, kuinka kieli on painettuna etuhampaita vasten.

2009

Seuraava kuva on otettu vuonna 2009. Tässä huomaa pienen eron vuoden 2006 kuvaan, kuinka purenta on lähtenyt aukeamaan. Silloinkaan ei ollut oireita.

2010

Vuonna 2010 etuhampaiden rako näkyy selkeänä, mutta mitenkään kovin suurta eroa ei huomaa vuoden takaiseen kuvaan verrattuna. Joskus näihin aikoihin hankin ensimmäisen kiskoni. Muistan, että se oli paljon matalampi edestä kuin nykyinen, mutta nyt ymmärrän että miksi. Hampaiden rakokin oli silloin paljon pienempi.

2012

2012

Vuonna 2012 alkoivat oireet hiipiä mukaan yhä suurenevan hammasraon mukana. Kuvista seuraavana vuonna eli 2013 sain lähetteen voice massage-hierojalle, ja minulle tehtiin myös uusi kisko.

2019

Ja sitten päästäänkin nykyiseen tilanteeseeni. Tilanteeni on pahentunut ihan järkyttävän paljon. En ole osannut edes ajatella, että ero voisi olla noin valtava. Kaikki tämä johtuu kielestä joka tuntuu niin absurdilta.

2019

2019

Viistosti otetuissa kuvissa näkyy, että hampaani eivät ole edes mitenkään kovin vinksallaan, kahta etuhammasta lukuun ottamatta. Niissäkin tuo väärä asento on kohtuullisen pieni, mutta se on silti häirinnyt minua ja olen joskus miettinyt, kannattaisiko se raudoilla korjauttaa. Sitten sainkin tietää, että hampaissanihan on jotain paljon suurempaa vialla.

2019

Kuvassa esimerkki (hieman korostetusti) missä asennossa kieleni on kun nielaisen. Se siis todellakin painaa etuhampaitani vasten.

2019

2019

Ai kamala miten nämä kuvat hävettääkään, huh. Sivusta katsottuna hampaani ovat selkeästi kallistuneet eteenpäin ja purentani on avautunut tosi voimakkaasti.

Siinä vielä vertailu 10 vuoden ajanjaksolla. Noh, eipä se enää ole ihmekään että minulla on alkanut kasvolihakset reagoida ja migreenit pahentua...

Ensimmäinen käynti hammaspolilla

Hammaslääkärin kirjoittama lähete eteni nopeasti ja pääsin jo marraskuussa 2018 käymään hammaspolilla. Ensimmäinen käynti meni ohi niin nopeasti, etten edes tajunnut mitä tapahtui. Lääkäreitä ramppasi sisään ja ulos ja he kyselivät jotain ja taas seuraava tuli paikalle. Silloin en ollut vielä perehtynyt omaan tilanteeseeni tarkemmin, sillä luulin että tällä käynnillä kerrotaan missä mennään ja mitä hampailleni voidaan tehdä.

Ensin minulta otettiin röntgen hampaistosta ja sitten hammaslääkäri katsoi hampaideni tilanteen. Paikalle tuli pian toinen lääkäri joka on erikoistunut purentaan. Hän mittasi hampaitani ja katseli suuhuni ja hoitaja kirjoitti lääkärin sanelut ylös. Samalla tasapainotettiin kiskoa hieman.
Siinä juttelun lomassa lääkäri osasi heti bongata tapani käyttää kieltä epänormaalisti mm. nielaistessa ja puhuessa. Hän havaitsi, että työnnän kieleni etuhampaideni väliin/niitä vasten nielaistessa. Tätä en ollut tajunnut, ennen kuin hän siitä huomautti. Samalla tuli juteltua siitä, kuinka vaikeaa minulle on esimerkiksi leivän syöminen koska en saa purtua siitä paloja irti kunnolla.

Sitten paikalle saapui leukakirurgi, joka heti esiteltyään itsensä kysyi että 'miksi sinä tämän leikkauksen haluaisit?' vaikka en edes tiennyt että sellaisen tarvitsen. Samalla hän sanoi, että tuollaista paksua kiskoa ei saisi ikinä tehdä mikä minulla oli ennen sen madallusta ollut. Hän kertoi hieman leikkausriskeistä ja kerroin tämän hetken oireistani hänellekin.

Koska kuorsaan, mutta erittäin harvoin, oli lääkäreiden mielestä tarpeellista testata minulta uniapnea. Mitään muita oireita jotka siihen viittaavat ei ollut joten olin vähän epäilevä testin tarpeellisuudesta. Varsinkin, kun lääkärit pelottelivat että laitteella on pitkät jonot, että menee koko oikomisprosessin aloitus aika pitkälle tästä syystä.

Lopulta kun huone tyhjeni ylimääräisistä lääkäreistä, hoksasin kysyä paikalle jääneeltä hammaslääkäriltä että "suositteletko tätä leikkausta minulle?" johon hän vastasi kyllä. Sain mukaani infolapun leikkauksesta ja hämmentyneenä lähdin kotiapäin. Mitään selitystä en saanut hampaideni tilanteesta, vaan käynti taisi lähinnä olla lääkäreitä varten, että he voivat katsoa onko purentaani aiheellista alkaa korjata.

Kutsu uniapneatestiin saapuikin yllättävän pian ja joulukuussa sain laitteen kotiini yöksi. Tulokset venyivät tammikuulle josta ilmeni, että mitään uniapneaan viittaavaa ei todettu. Samoihin aikoihin sain postissa seuraavan ajan hammaspolille tammikuun lopulle.

Kaiken alku

Pitkään mietin, että aloitanko kirjoittamaan tätä blogia. Aikuisen purentavirheiden korjaamisesta löytyy muutama suomenkielinen blogi, joista olen saanut paljon infoa, mutta vastaavanlaisia ongelmia kuin oma purentani aiheuttaa en ole löytänyt. Siksi ajattelin, että ehkä tästä voisi olla jollekin hyötyä joka painii samojen haasteiden kanssa.

Ensin voisin kertoa, miten tähän tilanteeseen on päästy:

Lapsena minulla oli S-vika. Se ei ole kovin yleinen ja muistan että olin hieman järkyttynyt kun se minulla todettiin. Kävin erityisopettajan luona harjoittelemassa puhumista ja se ilmeisesti saatiin korjattua, sillä käynnit loppui jossain kohtaa ja etäisesti muistan, että opin sanomaan ässän oikein. Tämän enempää muistikuvia ei puheterapiasta ole.

Olin 5. tai 6. luokalla, kun minulta otettiin hampaiston röntgen. Silloin sanottiin, että mietitään laitetaanko minulle raudat mutta lopulta niitä ei ikinä laitettu. Minulla on ollut aina aika nätti hammasrivi, vain muutama etuhammas vähän huonossa asennossa joten silloin ihmettelin miksi niitä olisin edes tarvinnut. Asia jäi tähän, ja en osannut lapsena edes ajatella että olisko ne sittenkin kannattanut laittaa.

Seuraavan kerran v. 2012 tavallisella suuhygienistin käynnillä hän sanoi, että käytän kieltäni väärin ja että minulle olisi pitänyt lapsena laittaa jokin pallo (?) kitalakeen, että kieli olisi oppinut oikean paikan suussa. Olin ihmeissäni huomautuksesta koska tästä ei kukaan ollut aiemmin sanonut mitään. Ja suuhygienisti ei sen enempää kommentoinut asiaa joten asia jäi unholaan, muutaman päivän hämmästelyn jälkeen. Vasta pari vuotta sitten havaihduin siihen, että minullahan on vieläkin (vaiko taas) S-vika. Huomasin sen olevan myös yhteydessä purentalihasten kipuihin ja jumeihin, mutta en osannut tehdä asialle muuta kuin käydä voice massage-hierojalla. Tätäkään asiaa ei käsitelty ikinä hammaslääkärillä käydessäni mitenkään, kuin uusimalla lähetteen hierojalle.

Minulla on ollut yönarskuttelua, joten sain ensimmäisen purentakiskon muistaakseni 2009 tai 2010. Käytin sitä kunnes en kokenut enää tarvetta ja jätin sen pitkäksi aikaa pois. Kiskosta oli silloin apua, mutta jostain syystä narskuttelu loppui ja kiskon pitkä käyttämättömyys aiheutti sen, että se ei sopinut enää suuhuni kun olisin sitä taas tarvinnut. Vuonna 2013 sain uuden kiskon, joka oli tosi korkea. Alusta asti sanoin hammaslääkärille, että en pidä siitä sillä olo on kuin nyrkki suussa nukkuisi. Leukoja en saanut mitenkään rennoksi, mutta aamuiset päänsäryt kyllä helpotti suurimmaksi osaksi, siksi kiskolle ei tehty muuta kuin hieman tasapainotettu joka käynnillä. Tällöin ensi kertaa hammaslääkäri sanoi, että 'joillakin purentaongelmat on niin pahat, että niitä pitää ihan leikata' mutta hän ei sanallakaan sanonut, että minä olisin sellaisen tarpeessa. Sain tällöin kuulla voice massage-hierojista, jotka hierovat purentalihaksia. Hierojalla käynneistä oli alussa paljonkin apua ja satunnaisesti siellä kävinkin silloin kun oli tarvetta.

Kiskoni toimi vähän hassusti, sillä sitä käyttäessä pääkivut helpotti, mutta purentalihakset olivat tosi jäykät aamulla. Kun jätin kiskon yöksi pois, useimmiten oli päänsärky toivottamassa huomenta, mutta purentalihakseni olivat rennot. Tosin parhaimpia olivat ne harvat aamut, jolloin kumpikaan asia ei vaivannut ja niinä öinä olin jättänyt kiskon rasiaansa yöksi.

Viimein alkuvuonna 2018 vaihdoin hammaslääkäriä joka suostui madaltamaan kiskoa huomattavasti. Avopurennan takia kisko on aika korkea edestä, mutta takahampaiden kohdalta sain sen matalaksi. Siitä seurasi useamman kuukauden päänsäryt, sillä purin aina yöt hampaita yhteen niin että verenvirtaus heikentyi niskan ja pään alueella. Aamuisin oli "aamukrapuloita" ilman että olin alkoholia nauttinut ja migreenikohtaukset vaivasivat myös melkein päivittäin. Viimein uudella käynnillä kiskoa tasapainotettiin lisää joka auttoi vähentämään migreenikohtauksia. Minulle myös aloitettiin loppukesästä estolääkitys migreeneihin.

Syksyllä 2018 tämä uusi hammaslääkärini sanoi, että voi laittaa halutessani lähetteen erikoishammashoitoon. Tottakai halusin, sillä tähän mennessä olin kuullut että aikuisiltakin korjataan purentaa hammasraudoilla, ja että minun purentatyyppini, avopurenta on yksi pahimmista purentalihasten kipujen aiheuttajista. Saisin ehkä vihdoinkin helpotusta kipuihini, jee!

Olen niin iloinen että vaihdoin hammaslääkäriä, sillä jos olisin pysynyt edellisen hoidossa en ehkä vieläkään olisi saanut helpotusta tilanteeseeni. Tällä hetkellä tilanteeni on mennyt niin pahaksi, että purentalihasten kipuja on päivittäin, ässävikani aika kuuluva ja estolääkityksestä huolimatta pääkipuja on välillä vieläkin. Joudun joka ilta syömään lihasrelaksanttia joka auttaa hieman, mutta pääni on silti aika sumuinen päivisin. Käytän kiskoa joka yö, mutta joskus herään siihen kun puren hampaita tosi kovaa yhteen. Koen, että tuo kisko provosoi unista minua puremaan hampaita yhteen, mutta ilmankaan sitä en uskalla nukkua sillä useimmiten siitä seuraa migreenikohtaus.

Olen luullut ongelmiani itseaiheutetuksi, stressiperäiseksi ja sellaiseksi, että vika on minussa, että teen jotain väärin. Kuitenkin, kun loppuvuodesta 2018 pääsin tapaamaan leukakirurgia koko pakka alkoi purkaantua, ja ymmärrän nyt että oireeni johtuvat ihan muusta kuin stressistä, ja siitä kerron lisää tarkemmin tulevissa kirjoituksissani.