Olin suunnitellut lähteväni muutamaksi päiväksi reissuun tänä aamuna. 15 minuuttia ennen kuin herätyskello olisi soinut, hammaslääkäri soittaa minulle ja kysyy, olisinko valmis jos leikataankin huomenna. Siinä vaiheessa rytkähdin hereillä samantien, päässä pyöri ja mietin että voiko tämä olla totta. Hetken aikaa mietin, että se reissu sit peruuntuisi, entä miten miehen työt? Hän oli sopinut esimiehen kanssa, että pitää lomaa 1,5 viikkoa 2.9. alkaen jolloin minulla oli tarkoitus olla leikkaus. Mutta saako hän siirrettyä lomaansa näin lyhyellä varoitusajalla?
Sanoin että mietin ihan hetken aikaa asiaa, juttelin miehen kanssa ja jo 15 minuutin päästä soitin että kyllä mä lähden huomenna leikkaukseen. Siltä istumalta kävin pesemässä hampaat, puin päälleni ja lähdin kohti hammaspolia. Käynnillä meni tunti, kun rautoihin asetettiin leikkauskoukut. Koska yläleukani leikataan kolmessa osassa, myös ylähampaiden kaari piti katkoa kolmeen osaan. Kirurgi kävi moikkaamassa ja selitti nopeasti leikkauksesta.
Kun raudat olivat valmiit, hoitaja vei minut huoneeseensa jossa hän kävi leikkauksen kulun ja siihen valmistautumisen läpi. Sitten sain uudet ajat leikkauksen jälkeisiin tarkastuksiin ja ohjeen saapua huomenna aamulla 6.45 preoperatiiviseen yksikköön. Leikkaus suoritetaan klo 8.00 ja kestää noin 4 tuntia.
Nyt on aika epätodellinen olo. Olin henkisesti jo sopeutunut ajatukseen, että leikkaus on 2 viikon päästä, mutta nyt meinaa aivot nyrjähtää kun ajattelen että se on jo huomenna. Tähän aikaan huomenna olen jo herännyt leikkauksesta, naama turvonneena.
Mun piti käydä vielä syömässä ravintoloissa, herkutella hyvällä omalla tunnolla ennen kuin menen leikkaukseen, mutta nyt se kaikki viime hetken panikointi pitäisi mahduttaa tähän päivään. Olin suunnitellut linnoittautuvani kotiin loppuviikosta alkaen, etten vain saisi koronaa tai muutakaan flunssaa juuri ennen leikkausta, mutta sekin jää pois. Vasta eilen kävin verikokeissa ja jännitin polilla sitäkin, että onhan siellä kaikki arvot hyvät jotta minut voidaan leikata. Kaikki arvot oli priimaa, jes!
Olen hyvin kiitollinen, että sain leikkausajan aiemmin, mutta samalla jonkinlainen "en usko ennen kuin näen" fiilis on päällä. Että ennen kuin olen siinä leikkauspöydällä, niin sitä ennen en usko, että tämä on nyt tässä. Melkein kahden vuoden hoitoprosessi ja vuosien migreenikipuilu on nyt saapunut yhteen etappiin, jonka jälkeen on mahdollista, että minulla alkaa kivuton elämä, kunhan olen ensin toipunut leikkauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti