Torstaina 27.8.2020 menin käymään polilla tapaamassa kirurgia, 8 päivää leikkauksen jälkeen. Elättelin mielessäni toiveita, että saisin splintin pois suusta mutta pettymys oli valtava kun kirurgi sanoi että sitä pitäisi käyttää vielä ainakin 2 viikkoa. Kirurgi kehui että kasvoni olivat parantuneet hyvin, turvotus laskenut huomattavasti ja olin pirteä. Hän vaihtoi minulle uudet kuminauhat ohjaamaan purentaa ja tarkisti, että kaikki on ok. Lopuksi kysyin kuinka paljon uskaltaa jo lenkkeillä ja hän sanoi, että voinnin mukaan. Ei saa kuitenkaan innostua liikaa rehkimään, sillä leikkaus oli iso ja paraneminen kesken. Mitään verenpainetta nostattavaa ei saa tehdä, lyhyehköjä kävelyitä että pysyy mieli virkeänä ja kunto yllä.
En tiedä johtuuko se splintistä, mutta kieleni on nyt alkanut hakeutua itsekseen kitalakea vasten sen kummemmin siihen kiinnittämättä huomiota. Tuntuu ettei se enää mahdu alas, mutta sehän voi olla splintinkin syytä. On kuitenkin kiva huomata että tämä asia on alkanut muuttua oikeaan suuntaan nyt leikkauksen jälleen.
Minulla on vielä huimauskohtauksia, joiden ensin luulin johtuvan antibiootista. Ne tulevat aika yllättäen ja voimakkuuskin vaihtelee. Vähän jonkinlaiselta tasapainohäiriöltä vaikuttaa, mutta seurailen tilannetta. Syömättömyydestä ne eivät kuitenkaan johdu sillä olen saanut syötyä ihan hyvin eikä tunne ole samanlainen kuin nälkäheikotus. Vatsakivut loppuivat antibioottikuurin myötä, joten ilmeisesti niillä oli selvä yhteys toisiinsa. Vaikka olen vähentänyt kipulääkkeen määrää, minulla on silti vielä tosi sumuinen olo. Tuntuu ettei järki juokse yhtään ja mietin että koskahan olotilani palautuu ennalleen. Tosi tympeää, kun en voi lukea kirjaa koska en muista mitä olen juuri lukenut edellisellä sivulla tai katsoa sarjaa kun siinäkin tapahtunut unohtuu hetkessä. Toivottavasti ajattelukyky ja muisti palautuisi pian ennalleen.
Eilen minulla oli herätessä palautunut tunto nenänpäähän ja tänään aamulla kun heräsin huomasin kitalakeni tunnon palautuneen. Tosi kiva että tulee tuollaisia konkreettisia paranemisen merkkejä leikkauksen jälkeen, piristää kivasti kun huomaa eron niin selvästi.
Nyt ongelmaksi on muodostunut tukkoinen nenä ja nenäsumutteen käyttö. Nenäsumutteethan aiheuttavat riippuvuutta jos niitä käyttää liian pitkään, ja teininä vahingossa jouduin nenäsumuteriippuvuuteen pitkäksikin aikaa kun en älynnyt niiden yhteyttä tukkoiseen nenään. Se varmasti edesauttoi suuhengitystavan kehittymistä. Olen sen jälkeen ollut tarkka etten käyttäisi sumutetta, mutta leikkauksen jälkeen kun splintti estää suun kautta hengittämisen niin pakkohan sitä on ollut käyttää. Nenäni kuitenkin menee vieläkin tukkoon ja olen käyttänyt sumutetta jo yli viikon, joten en tiedä johtuuko turvonneet limakalvot sumutteesta vai kuuluuko se leikkauksen jälkeiseen turvotukseen. No, nyt en kuitenkaan splintin takia voi sumutteen käyttöä lopettaa joten irrottaudun siitä eroon sitten myöhemmin, kun hengittäminen onnistuu myös suun kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti