Juurihoito

Edellisen ja tämän postauksen välissä oli yksi hammaslääkärikäynti, mutta se oli aika tavallinen joten en kirjoittaut siitä blogikirjoitusta. Eli sitä perinteistä, kaaren vaihtoa ja kuminauhalenkkejä. Vasemmalle puolelle laitettiin voimaketjua kuromaan rakoa umpeen, mutta oikealle puolelle ei, johtuen ehkä siitä katkenneesta premolaarista. Nyt olen pitänyt 1+1+1 kuminauhoja päivisin ja yöt menee vielä tuplakumppareilla.

Tänään minulla oli puolestaan kontrollikäynti juurihoitospesialistilla, jonka luona kävin aiemmin tummuneiden etuhampaideni takia. Olen välillä tuntenut pientä hermokipua molemmissa premolaareissa, sekä etummaisemmassa tummuneessa hampaassa. Välillä hampaiden harjaaminen sähköhammasharjalla aiheutti siinä ikävää tunnetta. Lisäksi, havaitsin jossain vaiheessa että sisäänhengittäessä vasemman sieraimen ja kitalaen "sisällä" tuntuu ilmavirta. Tunne oli tosi outo ja vähän pelotti, että onko siellä kudoksissa kunnon reikä ja jos on, mistä se johtuu. Mutta nyt tunne on hieman hellittänyt, eli ehkä mitään vakavaa ei ainakaan ole tapahtumassa.

Mutta tosiaan tänään oli sitten kontrollikäynti tummuneiden hampaiden takia. Hammaslääkäri teki niihin kylmätestauksen mutta mitään ei vieläkään tuntunut. Koputtaessa kuitenkin tuo etummaisempi hammas (onkohan se nyt numero 12) reagoi joten lääkäri halusi koeporata sen. En tuntenut koko porauksesta mitään, vaikka pelkäsin kauheasti että sieltä iskee se vihlova hermokipu. Kun hammaslääkäri näki juuren, hän totesi että hammas on kuollut ja se pitää juurihoitaa. Tämä olikin asia mihin olin jo varautunut, joten se ei tullut enää shokkina. Sain puudutuksen juureen (jännä miten kipeää se kävikin vaikka minulla ei vielä ole tuntoa koko blokissa :'D) ja juurihoito alkoi. Koska juuressa oli pientä tulehdusta, sinne laitettiin lääkettä ja kuukauden päästä olisi tarkoitus tehdä juurihoito loppuun. 

Ylemmässä kuvassa vielä havainnollistus mistä hampaista puhun. Ylempi kuva: sininen on juuresta katkennut premolaari, punainen on juurihoidossa oleva hammas. Alemman kuvan punainen on myös tummunut, jolle ei tehty vielä mitään.

RIP premolaari

Eilen tuli näköjään 12 viikkoa täyteen leikkauksesta. En ole enää kovin aktiivisesti laskenutkaan kauan leikkauksesta on mennyt aikaa, välillä havahdun että oho siitähän on jo niin kauan. :)

Minulla on ollut hieman kiireitä, niin blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle, mutta yritän nyt saada tehtyä kaikki suunnitellut postaukset valmiiksi lähiaikoina.

Tässä onkin kerennyt tapahtua vaikka ja mitä viime päivityksen jälkeen. Ensiksi kerron miten minulla meni kuminauhavetojen kanssa. Ne olivat tosiaan aika vahvat, niin suu pysyi kyllä hyvin kiinni kun niitä käytti. :D Sain ottaa ne aina ruokailujen ajaksi pois. Niiden seurauksena kuitenkin kieleeni tuli kipeät painaumat, toiselle puolelle vielä pahemmat mitä kuvassa näkyy. Kuminauhat kun pitää hampaat koko ajan yhdessä, niin kieleni joka ei mahdu kunnolla jostain syystä kitalakea vasten tursusi sitten hampaita vasten ja siihen tuli tuo piparireuna. Ongelma meni niin pahaksi, että yritin viritellä vahaa hampaideni väliin öiksi, että kieleeni ei tulisi ainakaan lisää haavoja. Tämä ongelma kuitenkin poistui kun pidin päivisin kuminauhoja hieman vähemmän aikaa, jolloin kieli ei jäänyt koko ajan hampaiden väliin.

Sitten muihin uutisiin. Seuraava suunniteltu polikäynti oli marraskuun alussa, mutta huomasin kuitenkin sitä ennen kahdessa hampaassani tummentumaa. Olin aiemmin katsellut kulmahammastani ja siinä näkyvää tummentumaa, mutta sitten kun toinenkin etuhampaani tummeni aloin googlailla mistä on kyse. No, hampaan tummuminen viittaa kuolioon jota olinkin jo aavistellut ja tästäkös sain kriisin aikaiseksi. Sain ajan polille jossa hampaistani otettiin röntgenit ja niihin tehtiin kylmätestaus. Mutta koska ylähampaissani ei vieläkään ole tuntoa, ei siitä oikein ollut apua. Röntgenien perusteella titaanilevyn ruuvit menevät hyvin lähellä näiden kahden hampaan juuria, joten ne ovat saattaneet vaurioitua. Röntgenkuvissa ei näkynyt premolaarin tilannetta, mutta TT-kuvien perusteella toinen premolaari olisi juuresta katki. Toisin sanoen, on mahdollista että minulla on leikkauksen seuraksena mennyt kuolioon kolme etualueen hammasta. :O Tässä oli aikamoinen asia sulateltavaksi. Tietysti huolestuin että pitääkö ne kaikki kolme hammasta poistaa, alkaako leukaluuni surkastua pois kun hampailla ei ole vastakappaleita vai mitä niille tulee tapahtumaan. Kaikki mahdolliset skenaariot kävi mielessä mitä näille kolmelle hampaalle voi tapahtua ja miten se vaikuttaa muihin hampaisiini. Pelkäsin myös, että mitä jos koko etublokki alkaa mennä kuolioon kun jo 2/6 hampaista on mennyt. Sulattelin tätä asiaa käynnin jälkeen, vedin pienet itkut ja seuraavana päivänä soitin takaisin tälle lääkärille ja kerroin huoleni hänelle. Hammaslääkäri sanoi, että premolaari otetaan jossain kohtaa pois ja saan sen tilalle implantin. Ja että koko etublokin kuolioon menemistä ei tule tapahtumaan, että voin olla huoleti sen osalta. Kaksi tummuvaa hammasta juurihoidetaan ja saan niihin posliinikuoret että värivirhe ei näy.

Sain samalla käynnillä uuden ajan polille toiselle hammaslääkärille viikon päähän jossa oli tarkoitus suorittaa koeporaus. Käynnillä hammaslääkäri kertoi, että tummuminen voi johtua myös kaventuneesta juurikanavasta. Ja että jos haluan saada varmuuden mitä hampailleni on tapahtumassa, niitä pitää porata ja ehkäpä aika syvälle hampaiden tunnottomuudesta johtuen. Toinen vaihtoehto on seurailla tilannetta, sillä eipä niitä enää voi pelastaakaan. Päädyttiin sitten tuohon seurailuun, koska en nähnyt järkeä siinä että ehkä eläviä hampaitani porataan ja niihin tulee sitten paikat. Jos ne hampaat kipeytyvät niin sitten arvioidaan tilanne uudestaan. Hammaslääkäri totesi vielä, että värivirhe on tosi pieni. Mutta hei, värimuutos se silti on oli kuinka pieni tahansa. Jostakinhan se kertoo, sillä eivät hampaat ollee tuon väriset ennen leikkausta.

Sitten kun minulla oli se ns. tavallinen oikomiskäynti polilla, siellä alas vaihdettiin uusi teräskaari. Ylös laitettiin molemmin puolin premolaarista kulmahampaaseen rautalankaa pitämään niiden välisen raon paikallaan, ettei se ainakaan suurene enää. Varmaan tuo katkennut hammas ja toinen ehkä kuolemassa oleva hammas vaikuttavat nyt siihen, ettei rakoa lähdettu kuromaan enempää umpeen. Niin ja lisäksi käytän vielä kuminauhoja samoilla paikoilla, nyt 2+2+2 eli reunoja vähän kevennettiin.

Tällaista siis tällä kertaa. Sulattelen vielä tätä asiaa, sillä minulta ei ole ikinä tarvinnut poistaa tai juurihoitaa yhtäkään hammasta joten ne asiat tuntuu aika isolta. Lisäksi että tilalle tulee implantti, vaatii myös oman aikansa sulattelua. RIP premolaari, olit hyvä hammas <3

Kuvasta puuttuu kuminauhavedot.

Nenäsumuteriippuvuus

Otsikko kuulostaa vähän hassulta, mutta tämä on ihan oikeasti olemassa oleva riippuvuus, ja vieläpä suhteellisen yleinen. Nenäsumuteiden vaikuttava aine, ksylometatsoliini aiheuttaa pitkällä käytöllä samoja oireita kuin flunssa, eli nenä menee tukkoon. Pian sitä huomaakin että sumutetta tarvii ostaa toinenkin pullo koska flunssa ei hellitä, mutta siinä vaiheessa on muodostunut jo riippuvuus. Minulla kävi näin teini-iässä ja käytin sumutteita tosi kauan ennen kuin tajusin mistä on kyse. Tämä vaiva siis alkaa usein flunssan jälkiseurauksena kun sumutetta on käyttänyt liian pitkään. Limakalvot turpoaa umpeen, jolloin sumutetta tulee käytettyä lisää, vaikkakin nimenomaan ksylometatsoliini aiheuttaa limakalvojen turvotuksen. Vaiva on hyvin ikävä ja hieman kiusallinenkin, eikä sitä herkästi tule edes tajuttua ennen kuin joku siitä huomauttaa että "eikö se sun flunssa ikinä parane?"

Leikkauksen jälkeen jouduin käyttämään tukkoisuuteen nenäsumutetta ja 3 viikon kohdalla aloin pelätä että riippuvuus on päällä. Kokeilin vierottautua sumutteesta, mutta koska splintin kanssa en voinut hengittää suun kautta, yöt olivat aika tuskaisia. Heti ensimmäisen tukkoisen yön jälkeen heräsin aamulla migreeniin josta käynnistyi kunnon migreeniputki. Huomasin, että yön aikana heikentynyt hengittäminen vaikuttaa migreenien laukeamiseen hyvin voimakkaasti. Kokeilin sinnitellä muutaman päivän ja yön ilman sumutetta, mutta sitten migreeniputki sai minut toisiin aatoksiin ja otin sumutetta. Sain hammaslääkäriltä reseptin kortisonisumutteeseenkin, mutta se ei tuonut yhtään helpotusta. Päätin siirtää vierottautumisen hamaan tulevaisuuteen. Aloin myös hieman pelätä, että tuleeko minulla tavaksi uudestaan suuhengittää kun alan vierottautua sumutteesta. Olen päässyt siitä tavasta leikkauksen myötä eroon, joten en halua, että se tulee taas tavaksi.

Eilen tuli 8 viikkoa leikkauksesta täyteen ja tällä hetkellä olen päässyt nenäsumutteista eroon. Kun sain splintin pois vaihdoin myös nenäsumutemerkkiä sattumalta kun apteekissa ei ollut samaa tarjolla (Ratiopharmista Nasoliniin) ja tuntui että Nasolinia tarvitsi käyttää vähemmän, vaikka vaikuttava aine ja pitoisuus oli ihan samat. Kuitenkin, minun tarvitsi enää käyttää sumutetta vain öisin, vaikka toisinaan myös päivällä nenäni meni tukkoon. Sain hammaslääkäriltä luvan käyttää nenäkannua, mutta veden laittaminen nenään tuntui tosi epämiellyttävältä joten sekin kokeilu jäi muutamaan kertaan. En ymmärrä miten jotku pystyvät käyttämään nenäkannua, sillä sen käyttö oli erittäin epämiellyttävää. No, kuitenkin jatkoin sitten Nasolinin käyttöä jonkin aikaa kunnes kävin apteekista ostamassa ystäväni suosituksesta Physiomer merivesisumutetta. Olin myös siirtynyt Nasolinin käytössä "yhden sieraimen taktiikkaan" eli käytin sitä vain toisessa sieraimessa, joten toisen sieraimen tukkoisuus alkoi pikkuhiljaa helpottaa itsekseen. Physiomer ei ollut yhtä tehokasta kuin Nasolin, mutta sain sen avulla pahimman tukkoisuuden helpottamaan ja pian pystyinkin siirtymään vain sen käyttämiseen. Lopulta pääsin nenäsumuteriippuvuudesta eroon vaikka se veikin useamman viikon.

Toisinaan minulla menee öisin nenä tukkoon jolloin otan Physiomeriä, mutta pahin tukkoisuus alkaa olla jo takanapäin. Ja nyt vannon, että en enää ikinä käytä tavallisia nenäsumutteita niiden riippuvuutta aiheuttavan ominaisuuden takia. En halua enää ikinä taistella irti nenäsumutteesta, sillä se on tosi epämiellyttävää kun nenä on tukossa ja joutuu hengittämään suun kautta. Jatkuva "en saa riittävästi happea" -olotila ja hengen haukkominen on raskasta sekä henkisesti että fyysisesti.

Jos sinä kärsit nenäsumuteriippuvuudesta, tästä muutama ohje miten vierottautuminen onnistuu:

• Kauanko olet käyttänyt sumutetta? Eri lähteiden mukaan sumutetta saisi käyttää n. 5-10 päivää, jonka jälkeen tulee riippuvuus jos käyttöä ei lopeta. Jos olet käyttänyt sumutetta pidempään, olet todennäköisesti siitä jo riippuvainen. Pitkäaikainen sumutteen käyttö voi altistaa erilaisille liitännäisongelmille, joten vierottautuminen kannattaa aloittaa heti.
• Vaihda sumutteesi "lasten sumutteeseen" eli siirry käyttämään tuotetta, jossa vaikuttavaa ainetta on vähemmän.
• Harvenna nenäsumutteen käyttöä. Sumutteen tehon pitäisi riittää n. 8h ajaksi. Pidennä käyttöväliä muutamilla tunneilla pikkuhiljaa. Pyri siihen, että käytät sumutetta juuri ennen nukkumaanmenoa, jotta saisit hyvät yöunet etkä joudu heräämään nenän tukkoisuuteen. Lopulta käytä sumutetta enää vain öisin.
• Sumutteiden käyttö aiheuttaa limakalvojen kuivumista, joten toisinaan kosteuttavista sumutteista voi olla apua tai ne voivat tuoda helpotusta kutinaan/kirvelyyn.
• Lopeta sumutteen käyttö toisesta sieraimesta ja käytä sitä enää vaan toisessa. Tällä tavalla yleensä toinen sierain pysyy auki sumutteella, ja toinen sierain vierottautuu sumutteesta sillä aikaa.
• Nenäkannun käyttö voi helpottaa tukkoisuutta, joten kannattaa kokeilla onko siitä apua.
• Siirry suihkeisiin jotka ei aiheuta riippuvuutta, kuten Physiomeriin. Sen käyttöä ei ole rajoitettu, sillä se sisältää vain merivesiliuosta.
• Etene vierottautumisessa pikkuhiljaa, mutta älä unohda tavoitetta eli vierottautumista. Toisinaan sumutetta tekee mieli käyttää useammin kun tukkoisuus on tosi pahana, mutta kannattaa sinnitellä ettei tule takapakkia. Jos olet käyttänyt sumutetta enää vain öisin ja alat käyttää sumutetta myös päivällä, otat ison harppauksen taaksepäin ja sama on uudestaan edessä.
• Joskus kääntyminen lääkärin puoleen voi auttaa. Lääkäri voi määrätä sinulle esim. kortisonia tai jotain muuta, jonka avulla vierottautuminen on helpompaa.
• Muista että et ole yksin! Googlaamalla "nenäsumuteriippuvuus" löydät kanssakärsijöitä. Vaiva on yllättävän yleinen.

Splintin poisto

Vihdoin tämä päivä koitti! Päivä jota odotin 5 viikkoa 5 päivää, nimittäin splintin poisto. Kerkesin nähdä ennen käyntiä jopa painajaista siitä, että minun pitää käyttää splinttiä vielä kuukausi. Mutta onneksi sain sen nyt tällä käynnillä pois, vihdoinkin! Oikoja kehui että olin saanut pidettyä hampaat hyvin puhtaina splintistä huolimatta, vaikka itse kyllä huomaan ja tunnen kielellä aikamoisen kuorrutteen plakkia hampaideni päällä. Mutta sen pitäisi lähteä siitä pois ajan kanssa, ainakin suurin osa.

Käynnillä vaihdettiin kaaret ja otettiin leikkauskoukut pois. Ylähampaista oli lähtenyt kaksi brakettia irti jotka liimattiin uudestaan kiinni, ja alakulmahampaisiin laitettiin koukulliset braketit. Sain myös voimaketjua ylähampaisiin kuromaan tuota rakoa kiinni mistä etualeen leuka paloiteltiin omaan blokkiinsa.

Hampaat on kivasti tummuneet splintin takia, mutta toivottavasti ne alkaa siitä hieman vaalentua kun nyt pääsen pesemään hampaita kunnolla. Kuminauhoja tuli pidettäväksi kaiken kaikkiaan 8 kappaletta, joista kolme + kolme on sivuilla. Käytössä vielä kettu-kumilenkit, joita minulla onkin monta pussillista vielä tallessa.

Sain luvan palata normaaliruokaan ja liikuntaan, jee! Saan myös muutaman viikon päästä käydä kasvolihashieronnassa, mutta vielä pitää varoa ettei hierota kuin massetereita ja temporaliksia.

Samana päivänä oli myös leukojen CT-kuvaus ja pyysin saisinko nähdä kuvan, jota sainkin ystävällisen hoitajan ansiosta pikaisesti vilkaista. Kerkesin vain havaita kalloni 3D kuvan jossa oli aikamoinen määrä titaania yläleuassa. Molemmin puolin yläleukaa menee pitkät levyt jotka on varmaan 10 ruuvilla kiinni per puoli. Ihon läpi tunnusteltaessa ne ruuvit myös tuntuu, varsinkin tuossa nenän pielessä olevat. Odotan innolla että saan itselleni ne kuvat ja katseltua niitä tarkemmin. Onhan se aika hauskaa ja hurjaa nähdä oman kallon 3D kuvat. :D

Nyt onkin sitten tarkoitus jatkaa leuan parantelua ja kuminauhavetoja sekä seurailla purennan paranemista ja asettumista lopulliseen uomaansa. Avopurentaa minulla ei enää ole, joka tuntuu hyvin uskomattomalta ja käsittämättömältä asialta. Kun purennasta on tullut hyvin keskeinen tekijä (niin hyvässä kuin pahassa) viime vuosina, vaatii hetken sulattelua että purenta on nyt muuttunut hyvin erilaiseksi, vaikka se onkin parempi kuin vanha.

Vinkkejä splintin kanssa elämiseen

Hammasrautojen takia hampaiden puhdistamiseen kuluu enemmän aikaa, sekä niiden puhdistamisessa pitää olla huolellisempi. Pelkkä harjaaminen ei riitä, vaan tarvitaan mm. hammaslankainta tai muunlaista hammasvälien puhdistajaa, joka sopii brakettien kanssa käytettäväksi. Ientulehdus onkin yleinen vaiva hammasrautojen käyttäjillä, sekä hammaskiveä muodostuu herkemmin. Aiemmassa postauksessani olen kertonut tarkemmin hammasrautojen puhdistamisesta, mutta nyt ajattelin keskittyä splinttiin.

Toisilla splintti on vain leikkauksen ajan paikoillaan, toisilla pari päivää. Koska en pääse tässäkään asiassa helpolla, on minua siunattu 6 viikon pakkojaksolla. Splintti on kiinnitetty vahvoilla metallilangoilla braketteihin kiinni eikä sitä saa (eikä edes voi) ottaa irti vaikka haluaisin. Suuni oli myöskin ensimmäiset 3 viikkoa kuminauhoilla "kiinni" joten hampaiden harjaaminen oli mahdotonta. Kuminauhavedot jatkuvat vielä, mutta nyt saan ottaa ne syömisen ja hampaiden pesun ajaksi pois. Alussa hampaiden harjaamista ei edes suositella, jotta leikkaushaavat pääsee paranemaan kunnolla.

Leikkauksen jälkeen suositellaan muutaman viikon Corsodyl huuhtelua aamuin illoin. Toinen vaihtoehto on käyttää Listerine Zeroa. Aina ruokailujen jälkeen suu pitää purskutella vedellä tai Vichyllä (maustamaton), jotta mahdolliset ruuanjämät huuhtoutuu pois suusta. Tämä asia on hyvin tärkeää hammashygienian suhteen ja siitä ei kannata missään nimessä luistaa. Vichy on mukavan kuplivaa, ja tuntuu että se putsaa hiilihappojen kanssa hieman paremmin kuin pelkkä vedellä purskuttelu. Tässä vaiheessa kannattaa myös kiinnittää huomiota kieleen, ettei käy kuten minulla. Jos suun avaaminen on kuminauhojen takia rajoittunut, kannattaa kokeilla kielenkaavinta tai muuta kapeaa välinettä, jolla kielen pinnan saa putsattua. Koska ensimmäiset viikon tulee syötyä vain soseruokaa ja hampaiden peseminen jää myös pois, kieleen alkaa herkästi muodostua "karvaa" eli kielinystyjen liikakasvua.

Kävin muuten heti seuraavana päivänä kielen tilanteen huomattuani ostamassa kielenkaapimen ja sain "karvat" kielestä pois jo ekan käyttökerran jälkeen! Se toimii siis paremmin kuin hyvin. Sitä kannattaakin käyttää ns. ylläpitoputsaukseen kun hampaiden peseminen on estynyt tai rajoittunut. Sitten kun suuta saa alkaa harjailemaan, kannattaa aloittaa pehmeällä harjalla ja varovasti.

Olen uskaltanut harjailla pehmeällä sähköhammasharjalla alahampaita, sillä niiden lähellä ei ole ollut tikkejä eikä niitä tarvi muutenkaan niin paljon varoa kuin ylähampaita. Ylähampaat ja splintin harjaan pehmeällä, hammaspolilta saamallani TePen harjalla. Koska splinttini on tosi leveä, en ylety harjaamaan ylähampaiden sisäpintaa kunnolla. Kokeilin käyttää sellaista päästä taitettua kulmaharjaa, mutta splintti on ihan liian leveä jotta sekään yltäisi putsaamaan kunnolla hampaat. Odotankin vähän kauhulla, missä kunnossa hampaani ovat kun vihdoinkin saan splintin pois. Siellä on varmasti aikamoinen kerros plakkia ja ties mitä, yh.

Tikkien poisto

Ensimmäisen polikäynnin jälkeen toipuminen jatkui vähän vaihtelevasti. Välillä kasvojen lihakset olivat hirvittävän kipeät ja välillä ei ollut mitään ongelmaa. Uskalsin lopettaa kipulääkkeiden säännöllisen syönnin ensimmäisen polikäynnin jälkeen, vaikkakin tikkien kohtaa välillä särki. Kokeilin kerran ottaa lihasrelaksanttia sekä turvauduin tarvittaessa myös kipulääkkeisiin jos kivut yltyivät. 10 päivän kohdalla uskalsin myös käydä saunomassa kevyissä löylyissä, sekä olen tehnyt kävelylenkkejä voinnin mukaan. Enpä olisi uskonut, että leikkaus vie kunnon totaalisesti vaikka ennen leikkausta urheilin säännöllisesti. Nyt en jaksa edes normaalia kävelyvauhtia ilman että alkaa hengästyttää. Sykkeet huitelee 100 tienoilla tai korkeammallakin ja jos rehkin liikaa niin alkaa pyörryttää. Se aiempi pyörryttävä olo muuten loppui pari päivää antibioottikuurin jälkeen, joten yhdistän sen siihen. Kerran illalla nousi myös pieni lämpö ja tuli huonompi olo, mutta muuten toipuminen on edennyt hyvin. Kasvoissa on vielä turhan paljon turvotusta omaan makuun, mutta on se silti laskenut tosi paljon. Splintti suututtaa ja kuminauhoja räpsyy melkein päivittäin poikki, mutta onneksi sain niitäkin lisää niin saan aina laitettua uudet paikoilleen.

Tänään kuitenkin menin hammaslääkäriin siinä uskossa, että saan tuon kamalan splintin pois suustani. No, enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Totuus paljastui kun hammaslääkäri puhui jotain tyyliin "vaihdetaan vaan kuminauhojen paikkoja" ja olin ihan että eiiii mä en lähde täältä ennen kuin saan splintin pois hampaistani. :D No, kyllähän sen ymmärtää että se pitää olla paikoillaan jotta luut luutuvat oikein, mutta on tuo splintti kyllä yks kamalimmista häkkyröistä mitä on. Tikkien poisto kävi hieman kipeää vaikka vielä suurin osa kasvoista on tunnoton. Mutta nyt ne ovat onneksi poissa, joten pääsee suu paranemaan kunnolla.

Vaikka olen ahkerasti purskutellut suun aina ruokailujen jälkeen, huomasin eilen puolivahingossa että hampaissa on tosi paljon plakkia, lisäksi kieleni on muuttunut karvaiseksi! Karvakieli on siis olemassa oleva vaiva, joka johtuu mm. pehmeän ruuan syömisestä ja huonosta suuhygieniasta. Ei siis sinällään yllättä että sellainen kehittyi, mutta onhan se ihan kamalan ällöttävä. Lähinnä sitä "karvaa" on kielen takaosassa mutta hyi yök! Otin eilen kuminauhat pois että harjaan kunnolla suutani ja kieltäni, mutta eihän mun suu edes avaudu kunnolla. Oikean puolen leukaniveleen käy kipeää jos yritän avata suuta ammolleen, joten se siitä kielen pesemisestä. No, yritän saada sitä putsattua harjalla nyt tarkemmin.

Saan ottaa kuminauhat pois ruokailujen ajaksi ja tuli myös lupa syödä pehmeää ruokaa. En vaan oikein tiedä, miten tuon kiskon kanssa oikein syödään pehmeää ruokaa kun se on sisäpuolelta tosi leveä ja estää pureskelun aika hyvin. Kuminauhat pitää myös vaihtaa nyt päivittäin, jotta ne pysyy napakoina. Ja hieman saan alkaa jo leukaa jumppailla, jotta sen liikkuvuus paranisi.

Ensimmäinen polikäynti leikkauksen jälkeen

Torstaina 27.8.2020 menin käymään polilla tapaamassa kirurgia, 8 päivää leikkauksen jälkeen. Elättelin mielessäni toiveita, että saisin splintin pois suusta mutta pettymys oli valtava kun kirurgi sanoi että sitä pitäisi käyttää vielä ainakin 2 viikkoa. Kirurgi kehui että kasvoni olivat parantuneet hyvin, turvotus laskenut huomattavasti ja olin pirteä. Hän vaihtoi minulle uudet kuminauhat ohjaamaan purentaa ja tarkisti, että kaikki on ok. Lopuksi kysyin kuinka paljon uskaltaa jo lenkkeillä ja hän sanoi, että voinnin mukaan. Ei saa kuitenkaan innostua liikaa rehkimään, sillä leikkaus oli iso ja paraneminen kesken. Mitään verenpainetta nostattavaa ei saa tehdä, lyhyehköjä kävelyitä että pysyy mieli virkeänä ja kunto yllä.

En tiedä johtuuko se splintistä, mutta kieleni on nyt alkanut hakeutua itsekseen kitalakea vasten sen kummemmin siihen kiinnittämättä huomiota. Tuntuu ettei se enää mahdu alas, mutta sehän voi olla splintinkin syytä. On kuitenkin kiva huomata että tämä asia on alkanut muuttua oikeaan suuntaan nyt leikkauksen jälleen.

Minulla on vielä huimauskohtauksia, joiden ensin luulin johtuvan antibiootista. Ne tulevat aika yllättäen ja voimakkuuskin vaihtelee. Vähän jonkinlaiselta tasapainohäiriöltä vaikuttaa, mutta seurailen tilannetta. Syömättömyydestä ne eivät kuitenkaan johdu sillä olen saanut syötyä ihan hyvin eikä tunne ole samanlainen kuin nälkäheikotus. Vatsakivut loppuivat antibioottikuurin myötä, joten ilmeisesti niillä oli selvä yhteys toisiinsa. Vaikka olen vähentänyt kipulääkkeen määrää, minulla on silti vielä tosi sumuinen olo. Tuntuu ettei järki juokse yhtään ja mietin että koskahan olotilani palautuu ennalleen. Tosi tympeää, kun en voi lukea kirjaa koska en muista mitä olen juuri lukenut edellisellä sivulla tai katsoa sarjaa kun siinäkin tapahtunut unohtuu hetkessä. Toivottavasti ajattelukyky ja muisti palautuisi pian ennalleen.

Eilen minulla oli herätessä palautunut tunto nenänpäähän ja tänään aamulla kun heräsin huomasin kitalakeni tunnon palautuneen. Tosi kiva että tulee tuollaisia konkreettisia paranemisen merkkejä leikkauksen jälkeen, piristää kivasti kun huomaa eron niin selvästi.

Nyt ongelmaksi on muodostunut tukkoinen nenä ja nenäsumutteen käyttö. Nenäsumutteethan aiheuttavat riippuvuutta jos niitä käyttää liian pitkään, ja teininä vahingossa jouduin nenäsumuteriippuvuuteen pitkäksikin aikaa kun en älynnyt niiden yhteyttä tukkoiseen nenään. Se varmasti edesauttoi suuhengitystavan kehittymistä. Olen sen jälkeen ollut tarkka etten käyttäisi sumutetta, mutta leikkauksen jälkeen kun splintti estää suun kautta hengittämisen niin pakkohan sitä on ollut käyttää. Nenäni kuitenkin menee vieläkin tukkoon ja olen käyttänyt sumutetta jo yli viikon, joten en tiedä johtuuko turvonneet limakalvot sumutteesta vai kuuluuko se leikkauksen jälkeiseen turvotukseen. No, nyt en kuitenkaan splintin takia voi sumutteen käyttöä lopettaa joten irrottaudun siitä eroon sitten myöhemmin, kun hengittäminen onnistuu myös suun kautta.

Toipumisaika

Kerron tässä postauksessa tiivistelmää toipumisajasta sairaalajakson jälkeen päiväkohtaisesti.

22.8.2020, leikkauksesta 3 päivää:

Kotiutuminen aamupäivällä. Päivä meni levätessä ja torkkuessa. Kasvojen turvotus hieman laskenut, mutta kipulääkettä tulee otettua maksimiannos. Ruokahalu olematon, yritän saada edes jotain syötyä. Ylähuulesta lähti nahka ja se on tosi kipeä sekä turvonnut.

23.8.2020, leikkauksesta 4 päivää:

Turvotus laskenut lisää, kasvoilla nyt komeat mustelmat silmien alla sekä molemmin puolin leukaa. Oikea puoli kasvoista turvonneempi. En meinannut saada yöllä unta kasvojen oikean puolen hermokivun vuoksi. Kokeilin viileää kasvoille, mutta se pahensi kipua. Ruoka maistui tänään vähän paremmin. Yksi kuminauhaveto lähti irti syödessä, vielä on 5 jäljellä.

24.8.2020, leikkauksesta 5 päivää:

Kun olin juuri nukahtamassa sain unihalvauksen ja ihmeellisen ruumiistapoistumis-kokemuksen, tuntui kuin leijuisin ilmassa. En tiedä onko lääkkeet osasyy tähän, sillä sain sairaalassakin pari leijumiskohtausta. Olen nukkunut kaiketi pää liian alhaalla (vaakatasossa) sillä nyt silmien ja nenän seudulla on taas turvotusta. Tunto alkanut hieman palautua poskille, mutta nenän, nenänpielten ja huulten alue vielä tunnoton. Ylähuuli alkanut hieman parantumaan. Vasemmanpuoleinen sierain on tukkoisempi, vaikka käytän nenäsumutetta. Illalla syödessä napsahti kaksi kumilenkkiä rikki, nyt toisella puolella on kaksi ja toisella yksi lenkki jäljellä. Illalla tuli tosi voimakas ylävatsakipu ja nousi pieni lämpö, kipu jatkui muutaman tunnin kunnes otin kipulääkettä että sain nukuttua.

25.8.2020, leikkauksesta 6 päivää:
Vatsa vieläkin kipeä muttei ihan niin pahasti. Voiko olla että sain mahahaavan kaikista lääkkeistä mitä olen viime päivinä joutunut ottamaan? Kävin tänään pienellä kävelyllä ja syke nousi 100 asti vaikka kävelin rauhallisesti. Ylähuuleen tulee kylmä tunne kun sitä koskee, vaikkakaan iho tai sormi ei ole kylmä. Ehkä ihon reseptorit alkavat heräillä pikkuhiljaa josta tuntemus tulee. Ensimmäisen kerran kun huomasin sen, säikähdin että huulesta on loppunut verenkierto, mutta iho on lämmin ja normaalin värinen. Yritin vähentää kipulääkkeen määrää mutta tikkien aluetta alkoi joissain kohtaa särkeä niin otin kipulääkkeet. Herkästi vieläkin pyörryttää/huimaa, vaikka olen pyrkinyt syömään säännöllisesti jotakin. Splintti alkaa ärsyttää ihan kunnolla ja siitä törröttävät metallit pistelee poskia. Illalla napsahti loputkin kuminauhat rikki, mies kävi hakemassa uudet ja laitoin yhdet takaisin, mutta en saanut niitä ihan samoille paikoille. Soitan huomenna polille tästä.

26.8.2020, leikkauksesta 7 päivää:
Viimeinen päivä antibiootteja. Ilmeisesti antibiootit ovat olleet vatsakivun syy, sillä hetki niiden oton jälkeen alkaa kiristää vatsaa. Otan vielä muutaman kerran päivässä kipulääkettä, sillä muuten tikkien kohtaa alkaa jomottaa liikaa. Heikottava tunne tulee ja menee välillä ohi. Pääsin kuitenkin käymään tänään jo pidemmällä kävelyllä. Kun soitin polille kuminauhavedoista hammaslääkäri ohjeisti niiden oikeat paikat ja sanoi että saan laittaa toisetkin vedot niihin, niin pärjään huomiseen. Tunnottomuus jatkuu samoilla kohtaa kasvoja, mutta nyt on enemmän sellaista pientä pistelyä, jonka oletan olevan jonkinlaista hermojen palautumista. Se ei niinkään käy kipeää, mutta on tosi ärsyttävän tuntoista. Jos nauran, minulla käy kasvoihin kipeää, joten yritän pysyä vakavana. :D Soseruokavalio alkoi tänään ärsyttää tosi paljon ja mietin vakavissani, maistuisiko pitsa blendattuna hyvältä. Tasan viikko leikkauksesta, enkä voi uskoa että siitä on jo niinkin kauan. Viikko sitten kiduin sairaalasängyssä ja mietin että viikon päästä tuska on enää muisto. Hyh se olotila mitä koin viikko sitten oli kamalimpia asioita mitä olen ikinä kokenut, ei ole ikävä. Jännittää huominen polikäynti, saankohan splintin pois ja onko paraneminen edennyt hyvin?

Leikkauspäivä

VAROITUS: Tässä postauksessa kerron aika yksityiskohtaisesti oman kokemukseni leikkauksesta ja sen jälkeisestä sairaala-ajasta. Painotan, että kyseessä on vain oma kokemukseni eikä se välttämättä ole yhtään samanlainen kuin muilla saman leikkauksen läpikäyneillä. Jos sinulla on leikkauspelkoa, en suosittele lukemaan postausta vaan keskustelemaan lääkärin kanssa peloistasi.

Leikkausaamu tuli eteen niin yllättäen, että en kerennyt juurikaan jännittää asiaa. Kaikki tuntui lähinnä vain epätodelliselta. Nukuin tosin yön huonosti, koska en saanut unta joka osittain johtui siitäkin, että unirytmini on ollut viime aikoina vähän myöhäinen.

No, ei auttanut kuin herätä aamulla 6.00 ja lähteä kohti keskussairaalaa. Olin siellä vähän turhankin aikaisin, sillä preoperatiiviseen osastoon alettiin ottaa sisälle potilaita vasta 6.45 joten sain odotella sellaiset 20 minuuttia että pääsin vaihtamaan vaatteet. Sain ylleni aina yhtä tyylikkäät sairaalan vaatteet ja tukisukat, jonka jälkeen minulle laitettiin kanyyli ja antibioottitippa. Kun kello alkoi lähestyä 7.30 hoitaja tuli hakemaan minut leikkaussaliin. Menin sinne kävellen ja matkan varrelta napattiin parit peitot lämpökaapista mukaan.

Salin ovesta sisään astuessani näkymä muistutti kuin jonkin tv-sarjan näkymää. Siellä isolla näytöllä komeili minun 3D kallokuva ja röntgenit, pöydän ympärillä oli kaikenlaisia laitteita ja hoitajia hääri ympärillä. Minua pyydettiin laittamaan hiussuoja ja hyppäämään pöydälle. Huone oli tosi viileä joten aloin tutista aika paljon, ja kai siinä oli tiedostamatonta jännitystäkin mukana. Hoitajat laittoivat minulle varmaankin kaksi tai kolme lämpöpeittoa päälle joka auttoi pahimpaan kylmyyteen, lisäksi alakroppani päälle sain lämpöpuhaltimen. Hoitajien ja anestesialääkärin saapuessa kaikki esittelivät minulle itsensä etu- ja sukunimellä, vaikka eihän siinä kenenkään nimi jäänyt mieleen. Siinä odotellessani että minulle laitetaan mittalaitteita ym, aloin miettiä juuri tapahtuvaa tilannetta ja se vaikutti hyvin absurdilta. Että kohta tuossa olen naama auki ja lääkärit sahaa mun kalloa. Aloin tahtomattani virnuilla ja hihittää mielessäni, koska tilanne oli vain jotain hyvin käsittämätöntä.

No, sitten kun kello alkoi olla lähempänä 8, hoitaja laittoi minulle happimaskin ja käski vetää syviä henkäyksiä. Se tuntui vähän epämiellyttävältä keuhkoissa. Kerkesin hengitellä noin 5 kertaa kunnes anestesia-aine, "unimaito" laitettiin kanyyliin ja sitten minulla olikin taju pois.

Seuraavan kerran herään heräämön puolella ihan kamalaan olotilaan. Viereisessä pedissä joku potilas puhuu äkäiseen sävyyn hoitajille, ja muistan kuinka hoitajat toistelevat nimeäni sekä "voi reppana kun sitä niin nukuttaa." En tiedä yhtään kauan siellä olin, mutta olotila oli tosi epämiellyttävä ja halusin vain nukkua. Suuni tuntui oudolta, kitalaki oli turvonnut, leveä ja tosi alhaalla sekä splintti suussa ahdisti, en osannut edes nielaista.

Sitten muistan hämärästi kuinka minua vietiin vuodeosastolle ja jatkoin siellä hiljaista kitumistani. Kun herään vähän paremmin, nousen istualteen ja yökin koska pahoinvointi on niin valtava, saan hoitajalta pian kanyyliin pahoinvointi- ja kipulääkkeitä. Sammun melko pian ja näen ahdistavia unia.

19.8.2020, leikkauspäivänä.

Seuraavat pari päivää yritän nukkua niin paljon kuin mahdollista, mutta aina joku herättää kun tuo lääkkeitä tai ruokaa tai jotain muuta. Yritin niellä ruokaa mutta nieleminen oli niin vaikeaa että kaikki vaan tuli suusta ulos niin olin ekan vuorokauden tipassa. Myöskään rakko ei alkanut toimia kunnolla ja minut piti kolme kertaa katetroida, 600+1100+500 ml virtsaa yhteensä. Sen jälkeen rakko viimein heräsi ja ei tarvinnut enää katetroida, luojan kiitos! Sain myös paljon kylmäpusseja kasvoilleni laskemaan turvotusta, mutta kyllähän ne kasvot siltikin turposivat aika rajusti.

20.8.2020, leikkauksesta 1 päivä.

Silloin kun olo oli pahimmillaan, laskin mielessäni sekunteja. Se helpotti, sillä ajattelin että aina minuutin kohdalla oli yksi minuutti vähemmän kärsittävää. Se olotila, josta kärsin ke-to päivät oli niin kamala, että kaduin mielessäni koko projektiin lähtemistä. Sain välillä migreenikipua ja pahoinvointi oli melkein koko ajan läsnä. En saanut syötyä juuri mitään, eikä ruoka olisikaan maistunut. Yritin pakottaa itseni syömään sen vähän mitä kykenin, mutta eihän se ollut läheskään riittävästi, kärsin heikotuksesta pahoinvoinnin ja migreenin lisäksi. Tässä vaiheessa leukakipu oli lievää ja pysyi kurissa lääkkeillä, mutta niskan jomottava kipu ja nielemisvaikeudet olivat pahoinvoinnin lisäksi tosi epämiellyttävä yhdistelmä.

20.8.2020, leikkauksesta 1 päivä.

20.8.2020, leikkauksesta 1 päivä.

Torstaina minulle laitettiin kumilenkkejä rautoihin pitämään purenta kunnossa. Perjantaina otin vähän takapakkia parantumisessa, sillä pahoinvointi jatkui vielä perjantaina, tosin ihan vähän lievempänä. Nielemisvaikeudet ja ruokahaluttomuus saivat aikaan sen, että melkein kaikki ruoka joka minulle tarjoiltiin saatiin viedä koskemattomana takaisin. Yritin vähän mehukeittoa ja voimajuomaa hörppiä, mutta eihän niitäkään saanut kunnolla alas. Kyllähän minä parhaani yritin, vaikkakin hoitajat varmasti tuskastelivat syömättömyyttäni vähintään yhtä paljon. Perjantaina kun näin kirurgeja, minulle oli tarkoitus laittaa lisää kumilenkkejä mutta koska aloin vaan itkeä pahaa oloani niin lääkäri totesi että katsotaan lauantaina sitä kotiin pääsemistä. Yksi päivä lisää sairaalassa, voi mikä pettymys. Toisaalta, olin niin huonossa kunnossa etten tiennyt olisinko pärjännytkään kotona.

21.8.2020, leikkauksesta 2 päivää.

Pe-la välinen yö oli ihan kamala, vaikka sain nukuttua nyt pidempiä pätkiä niin sairaalan sänky teki tehtävänsä ja sain ihan järkyttävän niskakivun joka oli aamulla muuttunut migreeniksi öisistä lääkkeistä huolimatta. Siten vasta kun sain tutun migreenilääkkeen alkoi muutaman tunnin päästä kipu helpottaa. Kirurgi tuli aamupäivällä katsoman, laittoi vielä yhdet kuminauhavedot ja sanoi että saan lähteä kotiin. Soitin heti miehelleni joka tulikin puolen tunnin sisällä hakemaan. Olotila oli jo parempi ja olin niin valmis kotiin.

22.8.2020, leikkauksesta 3 päivää.

22.8.2020, leikkauksesta 3 päivää.

Loppufiilikset leikkauksesta ja sairaalassa olosta:
En osannut jännittää leikkausta koska en tiennyt että jälkiolotilani on noin kamala. Minulla on suhteellisen korkea kipukynnys enkä kipukroonikkona sitä osaa pelätä, mutta pahoinvoinnin määrä yllätti minut täysin. Kun yhdistää migreenin, kasvojen arkuuden, vieraan ympäristön ja pahoinvoinnin niin voin sanoa, että ne 3 päivää oli pelkkää kitumista. Kirosin mielessäni kaikki aiemmat hammaslääkärini, jotka eivät olleet puuttuneet tilanteeseen ja joiden takia nyt kärsin sairaalavuoteessa. Lisäksi sillä hetkellä kaduin suuresti leikkaukseen suostumista, ja mietin että olisi se jatkuva migreeni ollut parempi kuin tämä olotila. Mutta nyt kun olen kotiutunut ja pahoinvointia ei enää ole, niin alan olla sitä mieltä että ehkä tämä on kaiken kärsimyksen arvoista. Toivottavasti on. Eniten pelkään, että tästä ei sitten olekaan apua migreeniin tai että purenta palautuu entiselleen ja kaikki on ollut turhaa. Tai että joudun korjausleikkaukseen, sillä nyt osaan pelätä leikkausta tämän kokemuksen jälkeen. Mutta hurjan iso kiitos kaikille hoitohenkilökunnalle, joka hoiti minua erittäin hyvin. Painelin aika usein sitä kutsunappia milloin minkäkin syyn takia eikä kertaakaan kukaan kiukunnut tai sanonut mitenkään ilkeästi. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä ja tulivat aika pian paikalle kun olin kutsunappia painanut.

En tiedä onko muilla ollut toipuminen näin rajua kuin minulla, ovatko muut päässeet helpommalla. Leikkaukseni kesti 4,5h ja kirurgi kehui että luuni olivat tosi vahvat. Lisäksi kun yläleuka on pistettu kolmeen osaan, niin onhan siinä muutama viilto enemmän kuin ns. tavallisessa yläleukaleikkauksessa. Laitan liitteeksi alle kuvan, missä näkee vähän viitettä, miten oletan leikkauksen edenneen. Sillä erotuksella, että keskellä olevaa palaa ei ole leikattu erikseen, vaan etualueen hampaat sekä molemmat sivualueen hampaat on leikattu omiin blokkeihinsa.

Löysin Omakannasta myös leikkauksen nimen: Osteotomia maxillae Le Fort 1 (kolmiosainen).

Kuvan lähde: https://www.researchgate.net/figure/Segmentation-of-maxilla-into-4-pieces_fig6_307979979

Äkkilähtö leikkaukseen

Olin suunnitellut lähteväni muutamaksi päiväksi reissuun tänä aamuna. 15 minuuttia ennen kuin herätyskello olisi soinut, hammaslääkäri soittaa minulle ja kysyy, olisinko valmis jos leikataankin huomenna. Siinä vaiheessa rytkähdin hereillä samantien, päässä pyöri ja mietin että voiko tämä olla totta. Hetken aikaa mietin, että se reissu sit peruuntuisi, entä miten miehen työt? Hän oli sopinut esimiehen kanssa, että pitää lomaa 1,5 viikkoa 2.9. alkaen jolloin minulla oli tarkoitus olla leikkaus. Mutta saako hän siirrettyä lomaansa näin lyhyellä varoitusajalla?

Sanoin että mietin ihan hetken aikaa asiaa, juttelin miehen kanssa ja jo 15 minuutin päästä soitin että kyllä mä lähden huomenna leikkaukseen. Siltä istumalta kävin pesemässä hampaat, puin päälleni ja lähdin kohti hammaspolia. Käynnillä meni tunti, kun rautoihin asetettiin leikkauskoukut. Koska yläleukani leikataan kolmessa osassa, myös ylähampaiden kaari piti katkoa kolmeen osaan. Kirurgi kävi moikkaamassa  ja selitti nopeasti leikkauksesta.

Kun raudat olivat valmiit, hoitaja vei minut huoneeseensa jossa hän kävi leikkauksen kulun ja siihen valmistautumisen läpi. Sitten sain uudet ajat leikkauksen jälkeisiin tarkastuksiin ja ohjeen saapua huomenna aamulla 6.45 preoperatiiviseen yksikköön. Leikkaus suoritetaan klo 8.00 ja kestää noin 4 tuntia.

Nyt on aika epätodellinen olo. Olin henkisesti jo sopeutunut ajatukseen, että leikkaus on 2 viikon päästä, mutta nyt meinaa aivot nyrjähtää kun ajattelen että se on jo huomenna. Tähän aikaan huomenna olen jo herännyt leikkauksesta, naama turvonneena.

Mun piti käydä vielä syömässä ravintoloissa, herkutella hyvällä omalla tunnolla ennen kuin menen leikkaukseen, mutta nyt se kaikki viime hetken panikointi pitäisi mahduttaa tähän päivään. Olin suunnitellut linnoittautuvani kotiin loppuviikosta alkaen, etten vain saisi koronaa tai muutakaan flunssaa juuri ennen leikkausta, mutta sekin jää pois. Vasta eilen kävin verikokeissa ja jännitin polilla sitäkin, että onhan siellä kaikki arvot hyvät jotta minut voidaan leikata. Kaikki arvot oli priimaa, jes!

Olen hyvin kiitollinen, että sain leikkausajan aiemmin, mutta samalla jonkinlainen "en usko ennen kuin näen" fiilis on päällä. Että ennen kuin olen siinä leikkauspöydällä, niin sitä ennen en usko, että tämä on nyt tässä. Melkein kahden vuoden hoitoprosessi ja vuosien migreenikipuilu on nyt saapunut yhteen etappiin, jonka jälkeen on mahdollista, että minulla alkaa kivuton elämä, kunhan olen ensin toipunut leikkauksesta.

Migreeni ja purenta

Minulla todettiin migreeni samoihin aikoihin, kun purentani oli lähtenyt avautumaan enemmän. Vuosien kuluessa kun purentani avautui lisää, migreenikin pahentui samaa tahtia. Migreenillä ja purennalla on selvä yhteys, eikä pelkästään minun tapauksessani vaan näin on monella muullakin. Olen kuullut, että joillakin on migreenit loppuneet oikomishoidon jälkeen, joten mikä olisikaan selvempi näyttö siitä, että viallinen purenta voi aiheuttaa migreeniä.

Näin jälkiviisaana miettiessä omaa migreeniä sekä purentaani, en voi muuta kuin ihmetellä, miksei kukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon "ammattilainen" ole osannut yhdistää asioita toisiinsa tai edes epäillä, että ehkä taustalla on suurempi kokonaisuus, joka laukaisee migreenit. Onneksi nykyään osataan katsoa ihmistä paremmin kokonaisuutena, osataan ajatella että ehkä vino lantio aiheuttaa niskajumeja, tai nilkan väärä asento vaikuttaa ryhtiin. Aiemmin purennan korjausta on ajateltu vain kosmeettisena korjauksena, mutta sillä on todellisuudessa paljon isompi rooli hyvinvoinnissa. Vaikka en ole vuosiin voinut haukata leipää ja ruuan hienontaminen on ollut muutaman hampaan varassa, en ole osannut edes ajatella ettei se ole normaalia, sillä hampaani ovat olleet alun alkaenkin kutakuinkin suorat. Ne vain on siirtyneet yhä enemmän etukenoon vaivihkaa vuosien kuluessa.

Sain postissa joku aika sitten kirjeen, jossa kerrottiin tulevan leikkauksen tarkempi ajankohta ja ohjeita leikkaukseen valmistautumiseen sekä hieman hoito-ohjeita. Vaikka en ole juurikaan tulevaa leikkausta vielä ajatellut tai jännittänyt muutaman hassun unen lisäksi, kun näin kirjeeseen merkityn leikkaukseen saapumisajan otti se hieman vatsanpohjasta. Tänään kävin myös verikokeissa ja EKG-mittauksessa leikkausta varten, toivottavasti sieltä ei paljastu mitään joka voisi estää leikkauksen.

Tällainen oli muuten ilmestynyt omakantaan:

Tehty 3D-suunnittelu yläleuan kolmen palan osteotomiasta. Takablokkeja nostetaan ja etualuetta hieman tuodaan alaspäin. Näin alaleukaan tulee autorotaatiota.

Toiseksi viimeinen polikäynti

Tänään olikin pitkästä aikaa käynti hammaspolilla jossa katsottiin, että onhan kaikki valmista ennen leikkausta. Käynti oli ohi 5 minuutissa, sillä hampaat olivat pysyneet ruodussa ja purentakiskoakin piti tasapainottaa ihan vähäsen. Kisko jääkin leikkauksen jälkeen pois käytöstä ja saan ylähampaisiin leikkauskiskon, splintin jota pidetään noin 6 viikon ajan tukemassa luiden luutumista.

Seuraava käynti on 1.9. eli päivää ennen leikkausta, jolloin minulle laitetaan koukkuja sekä kolme kaarenpätkää, jotta yläleuka saadaan palasiksi suunnitelman mukaan.

Minulta otettiin heinäkuussa uusi yöpolygrafia, jossa laite oli tarkempi kuin ensimmäisellä kerralla. Tuloksen perusteella minulla ei ole uniapneaa, joten oireideni on pakko selittyä jollakin muulla. Olin aika yllättynyt tuloksesta, koska olin ihan varma että se sieltä paljastuisi. Eli tälle asialle ei tehdä mitään hammaspolin puolelta, vaan jos tilanne ei parane niin sitten pitää varmaan miettiä mistä muusta oireet johtuu. Mutta ehkä leikkauksella on apua myös unenlaatuun ja hengittämiseen, ainakin toivon niin. Olin tosin nukkunut sen yön huonommin, joten senkin takia uni saattoi olla pinnallisempaa kuin normaalisti, joka vaikuttaa tulokseen.

Hampaiden puhdistaminen

Minulla on nyt ollut hammasraudat n. 12 kk ajan. Aina käydessäni hammaspolilla oikoja on sanonut, että olen saanut putsattua raudat hyvin, vaikka välillä olen saattanut putsailla niitä vähän laiskemmin. Aina olen tietenkin pessyt aamulla ja illalla hampaat, mutta joskus on jäänyt hammasvälit putsaamatta siitä syystä, että minulla on tosi kapean hammasvälit ja muovisten hammastikkujen työntäminen väleihin on käynyt kipeää. Hammaslangan käyttö on myös ollut tosi työlästä, joten sitä olen tehnyt vielä vähemmän.

Eräs ilta aloin katsella tarkemmin hampaitani, otin oikein taskulampun käteen ja katselin että miltä ienrajat näyttää, sillä olin huomannut että alaetuhampaiden ienrajaan oli kertynyt ihan vähän hammaskiveä. Huomasin, että takahampaiden sisäpinnalla ienrajassa oli jokusen verran plakkia, joka ei lähtenyt edes sähköhammasharjan käytöllä pois. Olen aina mielestäni pessyt huolellisesti hampaani sähköhammasharjalla, mutta näemmä harja on vähän liian pehmeä ja harjakset lyhyet, että ne olisivat kunnolla saaneet plakin putsattua. Tästä säikähtäneenä tilasin hampaille.fi kautta setin hampaiden putsaamiseen tarkoitettuja välineitä.

Aiemmin minulta löytyivät tällaiset välineet putsaukseen sähköhammasharjan kaveriksi:

TePe-hammasväliharja, käytän tuota violettia tällä hetkellä sillä se on sopivin putsaamaan brakettien ja kaarilangan välejä. Kokeilin pinkkiä hammaväleihin, mutta tuo metallirunko jossa harjakset ovat on niin ohkainen, että se vain painui solmuun kun yritin sitä käyttää.

GUM Soft-Picks Advanced hammastikku. Näistä käytän vaaleansinistä versiota, sillä se on pienin koko mitä löytyy. Nämä käyvät kipeää kun työnnän ne hammasväleihin, mutta putsaavat hyvin ienrajaa.

Lisäksi tässä uusimmat ostokseni:

Erilaisia pitkävartisia hammasharjoja, joissa on tuollainen kapea pää. Tällä hetkellä käytössä keskimmäinen harja, joka on vähän liian pehmeä omaan makuuni.

Olen käyttänyt ennen oikomista Plackersin GRIP hammaslankaimia, koska ne on sen mallisia että saan purtua ylähampaillani lankaimen alahampaiden väleihin (ja toisinpäin). Minun hammasvälini ovat siis niin kapea, että edes tällainen ei sinne mene käsivoimin, vaan puraisen lankaimen paikoilleen jotta saan putsattua välit kunnolla. Tämä versio on tehty erityisesti rautojen käyttäjille ja se sopii hyvin brakettien väleihin. Muutamassa kohtaa on vähän säätämistä, että saan sen pujotettua paikoilleen kun braketeissani on voimalankaa kieputeltu osittain kaarilangan sisäpuolelle, joka vähän pienentää tuota aukkoa mihin lankaimen kapeampi pää kuuluu mennä.

Ja tässä pelastukseni! Oral-B:n Ortho Kit hammasharjat. Tuo vasemmanpuoleinen pää on tosi hyvä rautojen käyttäjälle, siinä on korkeat harjaspäät ja se on jämäkkä, niin putsaa hyvin ientaskutkin. Tuo pienempi harjasosa on myös omaan makuun turhan pehmeä.

Otin myös kokeiluun TePen Gingival hammasväliharjageelin klooriheksidiinin vuoksi, mutta tämä on ollut vähän turhan jämäkkää käyttää ainakin lankaimen kanssa. Paras olisi tuollainen "pulloharja" puhdistaja jolla käy hammasvälit läpi, mutta kuten yllä sanoin, se pinkki versio on niin heikko ettei se toimi siinä tarkoituksessa joten pitää vielä miettiä minkä avulla saisin tämän kunnolla hammasväleihin.

Näillä jatkan putsailua ja katsotaan jos nyt plakkia ei pääsisi kertymään enää. Hammasrautojen käyttäjille suositellaan suuhygienistillä käyntiä puolen vuoden välein, mutta minä olen totta puhuen unohtanut täysin tämän suosituksen. Pitää varmaan ensi kerralla kysyä hammaspolilla, että onko tarpeen varata aikaa suuhygienistille, kun näiden rautojen kanssa eläminen jatkuu vielä kauemmin mitä alunperin oli suunnitelmissa.

Uusi leikkauspäivä

Noniin, pääsinpäs vihdoin käymään hammaspolilla! Aikani oli 19.5. jossa ylös vaihdettiin kaari, mutta mitään eroa en huomaa edelliseen kaareeni, ainoastaan voimalanka kiertää nyt kaikkia hampaita yhtenä nauhana. Kipua ei tainnut olla ollenkaan kaaren vaihdon myötä, eli hyvin pientä muutosta tehtiin.

Sain uudet ajat kesäkuun alkuun jossa otetaan muotit sekä CT-kuvaus malleja varten. CT-kuvaus oli nopeaa ohi, luulin sitä ihan erilaiseksi ja pitkäkestoisemmaksi. Minulla piti olla kuvauksissa sellainen massa etuhampaiden välissä, liittynee jollain lailla avopurentaan tai siihen, että saadaan suun asento oikeanlaiseksi. Hampaistani otettiin uudet jäljennökset ja myös kasvojeni profiili sekä hampaat valokuvattiin, kuten ennen oikomishoidon aloitusta. Hyh kun oli kamalaa olla kameran edessä, sillä inhoan niin paljon sivuprofiiliani ja alaleukani muotoa.

Mikäli Murphyn laki ei vaikuta tämän enempää leikkaukseni kulkuun, se olisi 2.9.2020. Nyt vaan peukut pystyyn ettei enää toista kertaa leikkaus peruunnu.

Tämän hetken tilanne

Toistaiseksi kaikki on kuten maaliskuun kirjoituksessa kerroin, eli koronan takia leikkaukset ovat vielä jäissä. Vain pakolliset leikkaukset pidetään, mutta ei-kiireellisiä potilaita ei oteta vastaan. Jouduin käymään hammaspolilla huhtikuun lopulla sillä minulla repsotti voimalanka 3 kohtaa raudoistani enkä saanut sitä yrityksistä huolimatta paikoilleen. Ajattelin kuitenkin päivittää tämän hetken hammasrivini tilannetta. Tällä hetkellä hampaani näyttävät siis tältä.

Edestäpäin katsottuna nuo keskimmäiset etuhampaat häiritsevät minua ihan valtavasti kun ovat niin eriparia. Yyyh, huomaa kyllä että ne on kuluneet epätasaisesti ja kun raudoilla ne suoristettiin niin tuo eriparisuus korostuu ihan kunnolla.

Tässä hieman sivuprofiilia hampaistani. Kuvassa näkyy nyt hyvin tuon vieterin aikaansaama rako. Siitä on tarkoitus tulla viilto molemmin puolin, elikkä nuo 6 etummaista hammasta leikataan erillisessä palassa irti ja korjataan oikeaan asentoon.

Yök kuinka ruma tämä sivuprofiili taas on. Vasta kun sain hampaani edes hieman suorempaan niin sitten laitettiinkin vieterit paikalleen ja hampaat kääntyivät takaisin etukenoon. Alkuaikoina kun ylähampaisiini laitettin raudat, huuleni jäivät kiinni aina rautoihin, mutta se loppui kun hampaat suoristuivat. No, nyt minulla on sama tilanne taas päällä, välillä meinaa tulla kiusallisia (tai koomisia, kummin haluaa sen ajatella) tilanteita kun yritän saada huuleni takaisin alas kun olen nauranut tai puhunut.

Tässä kuvassa yritän näyttää avopurentani voimakkuutta. Olen siis purrut hampaani yhteen tässä kuvassa, ja kuten näkyy niin eihän siinä osu yhteen kuin kahdet taaimmaiset hampaat. Yritin vertailla nykyhetken tilannetta aikaan jolloin ei vielä rautoja ollut, ja mielestäni avopurenta on tällä hetkellä pahempi kuin aloittaessa. Se on tietenkin ihan luonnollista ja ymmärrettävää, sillä hampaitahan ei yritetäkään nyt saada suoraan vaan asemoitua ne leikkausta varten, jossa hampaani "suoristetaan."

Ja kun aiemmin olen puhunut huulisulusta ja sen tärkeydestä, niin tässä näkyy omani tällä hetkellä. Hammasraudat ja etukenossa törröttävät hampaat pahentavat tämän hetken tilannetta, mutta kuitenkin huulisulun puute on ollut minulla jo pitkään ongelmana. Huulisulku tarkoittaa siis sitä, että kun suu on rentona huulet ovat yhdessä, ja tämän pitäisi olla se normaali oikea tilanne. Minulla ne jäävät noin paljon auki, tai jos yritän laittaa huuleni yhteen leukani on koko ajan jännittyneenä. Kumpikaan ei ole kiva ratkaisu, sillä huulten ollessa auki suuni kuivaa ja käytänkin koko ajan huulirasvaa. Toivon todella, että tämä saadaan korjattua kuntoon leikkauksessa, vaikka vähän hirvittääkin kun kirurgi puhui että huultani pitää pidentää leikkauksessa, että miltä se ulkonäkö sitten näyttää, vaikka kyse olikin vain muutamasta millistä.

Uniapnea

Tämä aihe on sen verran tärkeä, että nostan sen ihan omaksi postauksekseen.

Minulta tutkittiin uniapnea yön aikana pidettävällä laitteella ennen oikomishoidon alkua. Tulosten perusteella en kärsi yön aikaisista hengityskatkoksista, vaikka testiyönä kerran heräsinkin siihen kun nieluni meni tukkoon että ihan säikähdin. Uniapneaa ei tämän tutkimuksen perusteella todettu. Olin helpottunut ja iloinen tuloksesta, huh, hyvä ettei minulla ole uniapneaa!

Nyt kun oikomishoitoni myötä olen kiinnittänyt enemmän huomiota omaan hyvinvointiini, oireisiini ja tuntemuksiini sekä keskustellut vertaistukiryhmässä, alan kallistua sille mielelle että voi kun uniapnea olisikin löydetty tutkimuksissa!

Aloitetaanpa alusta.

Kun sain toisen kiskoni vuonna 2013, se oli tosi paksu ja iso avopurentani takia. Silloinen hammaslääkärini kivenkovaan väitti, että kiskon kuuluu olla iso ja pakottaa leuka taaksepäin että se pysyy yön ajan rentona. Kävin hiotuttamassa kiskoa koska se ei vaan asettunut kunnolla suuhun, oloni oli että nukuin kuin nyrkki suussa, leuat koko ajan jännittyneenä. Lisäksi muistan, kuinka kärsin silloin "aamukrapuloista" eli pää oli hieman kipeä ja oloni ihan pöhnäinen. Tietenkään alkoholia en ollut nauttinut edellisenä iltana, mutta tuo olo muistutti hyvin paljon krapulaa ja siksi nimetän sitä aamukrapulaksi vaikkei alkoholilla ole osuutta asiaan.

Samoihin aikoihin minulla diagnosoitiin migreeni, olin myös tosi väsynyt ja opintoni eivät edenneet koska en muistanut mitään eikä pää toiminut normaalisti.

Kun viimein vaihdoin hammaslääkäriä joka madalsi kiskoni ihan kunnolla sain siitä hetkellisen avun. Leukani oli välillä rento yöaikaan ja välillä heräsin virkeänä. Sitten alkoikin oireet palata.

Kun sain lähetteen hammaspolille, ensimmäinen vaihe ennen oikomista oli uniapnean poissulkeminen. Ja koska tulos oli negatiivinen, en osannut ajatella että oireeni voisivat johtua uniapneasta. Vasta uniapneatutkimuksen jälkeen aloin kiinnittää huomiota myös nukkumisasentooni. Olen "aina" ollut kylkinukkuja enkä ole asiaa sen syvällisemmin miettinyt, jostain syystä olen vain tykännyt nukkua kyljelläni. Mutta kun luin jostain, että selällään nukkuminen voisi olla parempi asento niskalle, kokeilin alkaa nukkua selälläni. Heräsin yöllä siihen, kun nieluni painui kasaan ja blokkasi hengityksen täysin. Heräsin säikähtäen ja vaihdon takaisin kylkiasentoon, nukuin yöni ilman toista heräämistä. Sitten alkoikin palaset loksahdella paikoilleen. Olen oppinut nukkumaan kyljelläni juuri siitä syystä, etten saa henkeä jos nukun selälläni. Googlailemalla uniapnean oireita, huomasin niissä paljon yhtäläisyyttä omiin oireisiini; olen aamuisin väsynyt, uni ei ole palauttavaa, voisin nukkua joka yö 12 tuntia helposti, en herää virkeänä vaan herääminen on aika tuskaista, aamukrapulat ja päänsäryt on melkein joka aamu toivottamassa hyvää huomenta, muistini on olematon, ajatus ei kulje ja olen väsynyt ja kärttyinen. Myös aktiivisuusrannekkeeni sanoo, etten nuku syvää unta juuri yhtään ja se on tosi katkonaista.

Tämä on tyypillinen unikäyräni. Syvää unta on usein vain muutaman minuutin pätkissä ja toisinaan sitä ei ole juuri ollenkaan.

Rannekkeeni ei tietenkään ole kovin tarkka, mutta uskon että se hieman antaa viitettä uneni laadusta. Tosin, tämän mukaan hengitykseni on hyvä, mutta siinä ei tietenkään näy kuinka paljon sitä happea oikein yöllä saankaan.

Miksi siis uniapnea ei näkynyt testissä? Sitä en osaa sanoa. Ainakaan se ei ole pahimmasta päästä kun sitä ei huomattu, mutta ei se silti poissulje sen mahdollisuutta. Aion ottaa asian tiimoilta yhteyttä lääkäriin, jotta saisin sen vihdoin diagnosoitua.

Uniapnean hoitomuotoina käytetään usein CPAP-laitetta, mutta joissain tapaukissa myös leukaleikkausta. Tämän takia haluan, että minun uniapnea viimein diagnosoitaisiin, jotta se voitaisiin ottaa huomioon leikkauksessani. Viimeksi kirurgi sanoi, että vain yläleuka leikataan ja tämä asia pelästytti minut sen takia, että pelkään että käyn läpi vaikean leukaleikkauksen mutta en saa apua hengitykseeni. Minulla on myös hereillä ollessa vaikea hengittää, varsinkin nenän kautta hengittäminen on työlästä. Yksi haaveistani onkin, että jatkuvien migreenien lisäksi saisin myös apua hengitykseeni. Eläminen jatkuvassa happivajeessa on aika voimille ottavaa, ja pelkään että se vaikuttaa muutoinkin terveyteeni negatiivisesti. Uniapnealla tiedetään olevan yhteys lisääntyneeseen kuolleisuusriskiin. Lisäksi pelkään, että vuosia kestänyt yönaikainen happivaje on vauriouttanut pysyvästi aivojani.

Avopurenta on ehkäpä se pääsyy tähän tilanteeseen, sillä pikkuhiljaa auennut purentani on samalla painanut kasaan nenänielun aluetta, joka on vaikeuttanut hengitystä koko ajan lisää. Nyt alan olla siinä tilanteessa, että jos tämä tästä vielä pahenee niin edessä ei ole kovin valoisa tulevaisuus. Tutkimalla asiaa huomasin myös uniapnean ja avopurennan (avautuvan kasvotyypin) mainittavan useamman kerran yhdessä. Näillä on siis ihan todistettu yhteys toisiinsa.

Näistä syistä koen, että minulta olisi hyvä leikata samalla myös alaleuka ja mahdollisesti muutenkin avartaa nenänielun aluetta, jotta saisin samalla kertaa kun leukani joka tapauksessa leikataan, avun myös uniapneaan.

Muutos suunnitelmiin

Niin siinä sitten minullekin kävi, että kaikki tulevat oikomisajat sekä leikkaus peruttiin. Tänään oli viimeinen viikko kun leikattiin, seuraavat leikkaukset on joskus hamassa tulevaisuudessa. Ehkä kesäkuussa voi leikkaukset jatkua, mutta se tarkoittaa sitä, että koko leikkausjono siirtyy samassa järjestyksessä eteenpäin, elikkä minun kesäkuun leikkaus ei tule toteutumaan.

Kun kivut on taas pahentuneet kasvoissa ja niskassa, sekä migreenit ovat lisääntyneet niin tämän uutisen kuuleminen otti aika koville. Jaksoin puskea eteenpäin kun tiesin, että 2 kk päästä saan leikkauksen, mutta nyt sekin toivo on mennyttä.

On vielä täysi mysteeri, kuinka leikkausjonot pitkittyy ja milloin mahdollisesti minulla tulee olemaan leikkaus. Tilannettani hankaloittaa se, että syksyllä minun on todella vaikeaa olla 1 kk ajan saikulla. Kaikki on vielä auki ja asia selviää sitten syksymmällä. Olen nyt hyvin vihainen, pettynyt ja surullinen.

Noh, eipä se muu auta kuin jatkaa kipuhelvetissä elämää.

Kirurgin tapaaminen

10.3. käynnillä pääsin tapaamaan kirurgia, joka suorittaa leukojeni leikkauksen. Hän katsoi nieluuni sekä lähinnä etuhampaitani, mutta myös huulisulkua. Huulisulku tarkoittaa siis sitä, että ylä- ja alahuulet tuodaan yhteen eli kiinni, jolloin kasvojen lihakset pitäisi olla rentona. Jos minä tuon huuleni yhteen, joudun jännittämään leukaani, tai sitten jos pidän lihakset rentoina, huulien välissä on 7-8 mm rako. Tästä aiheutuu siis joko pitkään kestävää lihasjännitystä tai suun ja huulten kuivumista. Olenkin ollut aikalailla ala-asteelta lähtien kova huulirasvojen kuluttaja, varmaan tämä selittääkin sen miksi.

Kirurgi ja oikoja kyseli vähän uniapneasta, mutta ilmeisesti röntgenkuvan perusteella sekä aiemman uniapneatestin vuoksi siihen ei riitä indikaatiot, vaikka totesin että selälläni nukkuessa minulla painuu hengitystiet kiinni. Ilmeisest, sitä ei siis tarvitse ottaa leikkauksessa mitenkään huomioon, koska uniapneani (jos sitä edes on?) on sen verran lievä.

Kirurgi oli eniten huolissaan huulisulusta, sillä se on sen verran suuri, että tulee olemaan haastavaa saada se kokonaan kiinni. Hän puhui jotain ylähuulen venytyksestä 2 mm verran, mutta muuten luiden siirtämisellä pitää saada loput kurottua kiinni. Jos ymmärsin oikein, tämä ei välttämättä onnistu ja minulle saattaa jäädä pysyvästi pienehkö rako huulien väliin. Tosin, olisihan se parannusta entiseen melkein sentin rakoon.

Leikkauksessa olisi tarkoitus lyhentää kasvojeni profiilia ja pilkkoa yläleukani 3 osaan. Alaleukaa ei näillä näkymin tarvitse leikata, johon olin tosi pettynyt. Kun on elänyt lättänaamalla ja häpeää omaa sivuprofiilia, kerkesin jo haaveilla että saisin alaleuan leikkauksella siihen muutoksen. Nyt kun sanottiin, että sitä ei leikatakaan niin olihan se tosi ikävä uutinen. Toisaalta, siinä on aina riski että hermot vaurioituu joten ehkä tämä on se pienempi paha. Pääasia tässä projektissa on kuitenkin saada kivut minimiin ja purenta kuntoon, ulkonäön muutos on vain plussa, vaikka eihän sitä sovi vähätellä että kuinka paljon se omaan mieleen vaikuttaa.

Nyt kun olen hetken sulatellut uutista, ettei alaleukaan kosketa niin se ei enää harmita niin paljoa. Ilmeisesti muut, joilta on leikattu vain yläleuka ovat silti saaneet näkyvän muutoksen kasvojenpiirteisiinsä (ja tietenkin positiiviseen suuntaan) joten ehkä minullakin sivuprofiili kokee jonkinlaisen muutoksen kuitenkin. Yläleukaani aiotaan kääntää suoraan, joka väistämättä vaikuttaa alaleuan asentoon, joten uskon että jonkinlainen muutos on edessä. Nyt kuitenkin hieman jännittää, että toivottavasti lievä uniapneani korjaantuu samalla, sekä hengitysvaikeudet. Esim. juostessa minulla on vaikeahko hengittää kun tuntuu että nielun alue on tosi ahdas, jonka koen olevan seurausta avopurennasta. Toivottavasti se tilanne muuttuu paremmaksi, tai ei ainakaan pahene enempää.

Alustava leikkauspäivä

Voihan iiks, toiveeni toteutui! Pääsen leikkaukseen kesäkuussa!

19.2. oli seuraava käynti polilla, tarkoituksena laittaa leikkauskaari ylös. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, tilanteeni on ollut hieman jännä, sillä kirurgipulan vuoksi on ollut riski, että leikkaus venyy vähintään muutamalla kuukaudella. Kerkesin jo miettiä, voinko mennä toiselle paikkakunnalle leikkauttamaan leukani vai mitä tässä pitäisi tehdä. Mutta! Oikoja melkein heti täräytti uutisen, että hän laittaisi minulle leikkauspäiväksi 3.6. Oikoja varmaan huomasi ilmeestäni, että uutinen oli erittäin odotettu ja ilahduin siitä kovasti! IHANAA! Hetken aikaa sulateltuani asia alkoi myös jännittämään. 3,5kk päästä pääsen jo leukaleikkaukseen, iiks!

Käynnillä tosiaan vaihdettiin teräskaari ylös. Lisäksi, ihan taaimmaisiin hampaisiin laitettiin myös brakettirinkulat, sillä oikoja täräytti päivän toisen yllätyksen, nimittäin yläleukani on sen verran vääntynyt tapaus, että se pitää paloitella 2-3 osaan jotta purentani saadaan kohdilleen. Jälleen iiks! Lopullinen leikkaussuunnitelma näkyy sitten vasta 3D kuvauksen jälkeen, mutta tämä on todennäköisesti edessä. Oikoja on aiemmin puhunut 4 viikon saikusta, mutta nyt hän puhui 6 viikon saikusta, joten ilmeisesti yläleuan viipalointi aiheuttaa pidemmän saikkutarpeen. Joka tietää pidempää ja vaikeampaa toipumista.

Myös purentakiskoa hiottiin hieman, mutta se oli pysynyt tosi hyvin tasapainossa joten sen suurempaa sille ei tarvinnut tehdä. Kaareen sain tuollaiset hauskat vieterit kulmahampaiden seutuville, niiden tarkoitus lienee levittää siltä kohden purentaa. Plus brakettien "liima" alkaa jo kivasti kellertää saaden hampaani näyttämään keltaisemmilta kuin mitä ne on.

Seuraava käynti on 10.3. jolloin tapaan leikkaavan kirurgin. Nyt jo alkaa jännittää kun ajattelenkin asiaa!

Yläkaaren vaihto

23.1. minulla oli uusi käynti polilla jolloin vaihdettiin uusi kaari ylös. Nyt minulle laitettiin joustava kaari ja jokainen braketti erikseen voimalangalla kiinni, joten tiedossa on varmasti jonkinlaista arkuutta hampaissa. Samalla hiottiin myös purentakiskoa, se oli mennyt hieman epätasapainoon.

Kisko toimi hyvin tammikuun 2 ensimmäistä viikkoa, minulla oli melkein 2 viikon putki ettei ollut migreenikipua. Muutama pieni kipupäivä oli mutta niihin en ottanut edes lääkettä. Kerkesin elätellä toiveita, että migreenit olisivat nyt takanapäin, mutta muutama päivää sitten kivut palasivat. Kasvoni ja niskani sekä takaraivoni on ollut ihan hirvittävän kipeät. Toivottavasti hiominen auttaa tähän asiaan, vaikkakin ei se taida kauaa tasapainossa pysyä kun kaari vaihdettiin.

Kyselin varovaisesti, että mitä hampaissani on vielä tehtävänä ja milloin mahdolllinen leikkaus olisi, niin hammaslääkäri selitti että kulmahampaat ja etuhampaat pitää saada kallistumaan lisää. Kuitenkin, ilmeisesti toukokuussa hampaani olisivat valmiit leikkaukseen. Mutta, koska olen elävä esimerkki siitä, kuinka aina voi tulla mutkia matkaan niin tottakai myös tämä projekti koki ison takapakin.

Vaikka hampaani olisivatkin valmiit, ongelmana on se, ettei paikkakunnallani ole yhtään kirurgia, joka leikkaa yläleukoja. Edellinen kirurgi sanoutui irti ja vaihtoi paikkakuntaa, joten nyt sitten kaikki ei-kiireelliset leikkaukset ovat jäissä. Voi että miten kiva uutinen! Tämä asia oli aika rankkaa kuulla, sillä olen kestänyt hyvin kivut ja migreenit ja muut haasteet, mitä oikomishoito on aiheuttanut, mutta kun kuulin, ettei leikkausajankohdasta ole edes tietoakaan niin se otti aika koville. Tai no, hammaslääkäri arveli että syksyllä ehkä voisi leikata jos lääkäri on löytynyt, mutta se ajankohta on itselleni mahdoton, sillä en voi olla 2-4 viikkoa sairaslomalla syksyllä. Muutenkin, kun olen odottanut niin innolla leikkauspäivää jonka luulin olevan alkukesästä, niin nyt tämä uutinen iski vasten kasvoja.

P.S. Huomaatko, missä asennossa kieleni on? Se on ylhäällä. Olen treenannut päivittäin kielen oikeaa asentoa, ja nyt välillä havahdun siihen, kun se löytyykin oikealta paikaltaan, kitalaesta. Voi kuulostaa pieneltä jutulta, mutta minulle se, että laitan kieleni ns. huomaamattani kitalakea vasten on suuri askel kohti parempaa.

Vanhoja hammaskuvia

Selasin vanhoja kuviani ja sattumalta törmäsin muutamiin kuviin, joissa irvistän. En ole näköjään ennen osannut hävetä hampaitani, kun näitä kuvia löytyy aika paljon. :D Tässä on tosin 2014 ja 2016  vuoden kuvat, muilta vuosilta en löytänyt irvistyskuvia, vaikka niitä kyllä saattaa olla vielä jemmassa jossain.

Kun katsoo tuota toukokuun 2014 kuvaa, huomaa että siinäkin avopurenta on ollut jo aika iso. Ensimmäiset selkeät oireet muistan vuodesta 2013 jolloin sain toisen purentakiskoni, jonka kanssa tuli vaan lisää ongelmia, Samoihin aikoihin minulla diagnosoitiin migreeni.

Vieläkin vähän katkerana muistelen, kuinka silloinen hammaslääkärini sanoi, että joillakin korjataan purentaa leikkauksella, mutta hän ei sanallakaan sanonut että minun purentani voisi kuulua tähän kastiin, tai edes että purennassani on mitään korjattavaa. Hän jatkoi itsepintaisesti inttämistä, että paksu kisko on se mitä tarvitsen eikä kuunnellut ollenkaan kun kerroin oireistani. Ja koska hammasrivini olivat suorat, hampaita ei ollut vinksinvonksin suussa, en osannut ajatella että tuo etuhampaiden välissä oleva rako on sellainen minkä saa korjattua. Tai edes, että nimenomaan se on syypää kaikkiin oireisiini. En itse asiassa ollut edes kiinnittänyt huomiota siihen, että "oho etuhampaideni välissä on rako, eihän sen kuuluisi olla."

Olisipa tilanteeni hieman erilainen, jos olisin jo silloin saanut lähetteen hammaspolille. Huoh. No, pääasia että nyt ongelmani on otettu todesta ja se korjataan.

Toukokuu 2014

Onpas hassua, että alemmassa kuvassa hammasvälini näyttää pienemmältä kuin aiemmin otetussa kuvassa! Hmm, ehkä kuvakulma tekee sen? Päivämäärien pitäisi kyllä olla oikein, sillä katsoin kuvistani kuvanottopäivämäärän.

Heinäkuu 2014

Lokakuu 2014

Ja tässä näkyy selvästi kielen työntyminen etuhampaita vasten. Ei minulla käynyt mielessäkään kiinnittää moiseen asiaan huomiota, olinhan tehnyt aina niin. Miksei tästäkään voinut kukaan hammaslääkäri sanoa minulle, tai laittaa lähetettä puheterapeutille?

Lokakuu 2014

Lokakuu 2014

Muutama vuosi myöhemmin. Tässä on vähän huonompi kuvakulma vertailun kannalta, mutta kyllähän siitä huomaa, että on se purenta jonkin verran auennut lisää.

Joulukuu 2016